Google pääsee halvalla?

Viite:
Uutinen MicroPC.net:
http://mikropc.net/uutiset/index.jsp?categoryId=atk&day=20081029#w2008102913061913572

Google lepyttelee kustantajia 125 miljoonalla
- ke 29.10.2008 klo 13:06

Hakuyhtiö Google on päässyt sovintoon teoshaun tekijänoikeuskiistassa.

Kirjailijat ja kustantajat nostivat Googlea vastaan yhteiskanteen, jossa hakujättiä syytettiin tekijänoikeuksien rikkomisesta.

Sovintoratkaisun mukaan Google maksaa 125 miljoonaa dollaria jo nettiin siirretyistä teoksista.

Jatkossa Google saa jatkossa kopioida teoksia nettiin laillisesti, mutta se maksaa oikeuksien omistajille 63 prosenttia teoshakunsa tuloista.

Sovintoratkaisu on vielä hyväksytettävä tuomioistuimella.

Johanna Puustinen, Tietoviikko..

Uutisia myös www.tietoviikko.fi

Kuvitusta allaolevaan

Mitä tapahtuu todella? Luen sitä, mikä minua todella kiinnostaa

Sairaus antaa luvan moneen "kiellettyyn". Me suurten ikäluokkien vanhatpierut koemme usein syntinä työnteon ulkopuoliset aktiviteetit. Kausaliteetti voi tietenkin olla toisinkin päin ;-)

Olen antanut itselleni luvan paneutua vanhaan lapsuuden rakkauteen. Lännenkirjallisuuteen. Aihe on avaruuden kokoinen. Sarjakuvat, lännenkirjat, elokuvat, villilänsi- ja inkkarimusiikki, alan massiivinen tutkimuskirjallisuus,
muistelmat, aiheeseen liittyvä erikoislehdistö, aiheen kuvataide maalauksineen ja valokuvineen, alan käsityötaide, alan kulttipaikoihin liittyvä matkailu jne.

Amerikkalaisuus (pohjoisamerikkalaisuus?) sinällään on kiehtova, nopea, hämmentävä, ihailtu ja vihattu, nuori "nykyajan" ilmiö. Villi Länsi. Sitähän se on. Villiys on tosin jo levinnyt väkivaltana ja seksinä kaikkialle. Naapurin seinän taaksekin. Meille ei vielä tietenkään.

Villi Länsi on myös rajallisempi käsite. Pohjois-Amerikan läntisen rannikon löytäminen ja valloittaminen. Todellisuus on jälleen tuhansia taruja ihmeellisempi. Mikä muu kuin maallinen mammona ja elämän vilja ovat olleet pontimina? Jännitys ja seikkailu? Uroteot mainemainintoineen? Piiloutuminen jo tehdyiltä pahanteoilta? Itärannikon liikakansoitus? Erakoituminen? Vapaamman ilmaston etsiminen? Mitähän kaikkea.

Valloittajien ja alkuperäiskansan välisen suhteen kehittyminen on kokenut melkoisia muutoksia alan taideteoksissa. Kutsun tarkoituksella tuhruisintakin sarjakuvaa ja tylsintäkin lännenkirjaa tai elokuvaa yksinkertaisuuden vuoksi tässä taiteeksi. Tutkimuskirjallisuudessakin on vapauduttu lännen vapauttamisen propagandasta.

Olen jäsen kolmessa uudessa yhdistyksessä. Kioskikirjallisuuden yhdistys, Suomen Länkkäriseura ja Ankistit ry ovat saaneet minut jäsenekseen - eivät ehkä vielä koukkuunsa. Jäsenkunnissa on yllättävän kunniallisiakin ja arvostettuja kansalaisia meidän lapsellisten ja omituisten ohella ;-)

Pulp-lehti on mainio yleislehti kioskikirjallisuuden uutuuksien, ilmiöiden ja klassikkojen kuolinilmoitusten seuraamiseen. Lehti ilmoittaa teemoikseen "dekkarit - scifi - kauhu - länkkärit -romantiikka - seksi". Ruudinsavu on Suomen Länkkäriseuran pää-äänenkannattaja. Lehdessä joskus tieteellisen tasonkin, jännittävästi ja hauskasti kirjoitettuja artikkeleita. Rohkenen tulkita. Ankkalinnan Pamaus on "Ankistien ja barksistien erikoislehti." Aku Ankan olen tilannut tietenkin sen varjolla, että lastenlapset tulevat sitä lukemaan. Yllätys, yllätys. Paul Auster on hyvin tärkeä kirjailija lännen ymmärtämisessä. Zane Greyn kieli, luonnonkuvaukset sekä miehen ja naisen sekä miestenvälisten suhteiden kuvaukset ovat tunteellisia, moraalisesti kauniita ja ihailtavia, joita jotkut puhemiehetkin ihailevat - ja lukevat. Don Gulbrandsen on koonnut alan taiteesta ainakin kaksi klassikkoa: Visions of the American West, Landscapes sekä Edward S. Curtisin parhaista inkkarivalokuvista teoksen Visions of the first Americans.
Molemmat ovat saatavissa myös suomeksi, mutta fyysisesti paljon pienemmässä (luettavammassa?) koossa.

DVD-boxeina on saatavissa nykyään jo lähes kaikkea. Kaikki (?) hienot ja huonot länkkärit. Zum Teufel on turkulainen nettimyymälä, josta saa alan lehtiä ja kirjallisuutta - vanhempaakin. AdLibris.com on erittäin edullinen nettikauppa ja lähempänä kuin mikään Amazon-myymälä.

Ylläoleva lista näyttää pitkältä ja monipuoliselta. Se ei pidä paikkaansa. Siinä on pintasilaus aiheesta. Puolen vuoden harrastuksen ja sairasvuoteella makuun tulos. Sairaudessa on aina siunauksellistakin: ehtii ja joutuu lukemaan enemmän hyvää kuin kirjoittamaan potaskaa.

Kone, joka muutti maailman

Erinomainen amerikkalainen tv-dokumentti tietokoneistumisen historiasta vuodelta 1992. Alkuperäinen dokumentti on digitoitu VHS-nauhoilta. Jälki ihan kelvollista ja ääni erittäin laadukas. Sarja on 5-osainen jokaisen osan kestäessä noin 60 minuuttia. Ohjelmasarja perustuu kirjaan Dream Machine: Exploring the Computer Age. Tilasinkin kirjan Amazonilta käytettynä varsinkin kun digitoitua dokumenttisarjaa ei ainakaan vielä ole vedetty tekijänoikeusongelmien takia netistä. Kirjaston virkailijoiden yleissivistykseen kuuluvaa kamaa – ainakin näin kesän aikana..

Juha Hakala ja uusi vapaakappalelaki

Uusin KIDE-lehti on teemoitettu muistille. Lehdessä etsitään vastauksia siihen, ”mikä on kirjaston rooli ja merkitys kansankunnan muistin säilyttäjänä, miksi politiikassa muistellaan pahalla, mihin on tallennettu organisaation muisti, mikä merkitys muistelulla on ikäihmisille ja miten saada pohjoisen muistot takaisin Lappiin.”

Juha Hakalan, Kansalliskirjaston kehittämisjohtaja, mielenkiintoisessa haastattelussa uusi vapaakappalelaki eli laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä avautuu ja konkretisoituu aivan uudella tavalla. Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva pakinoi aiheesta arkistolaitos hävittäjänä ja säilyttäjänä.

Lehdessä on paljon muutakin kuivasta tieteellisestä tekstistä virkistävästi poikkeavaa, mutta akateemisestikin antoisaa luettavaa. Kesälukemiseksikin sopivaa.

Direktiivit hakusessa?

Suomen EU-jäsenyyden alkuaikoina (1995) komissio antoi eurotietokeskuksille käyttöoikeuden Celex-tietokantaan, josta tiedonhaun ammattilaiset eli informaatikot hakivat EU-säädöksiä kokoteksteinä. Kyseessä oli taitolaji, jota nokialaisetkin arvostivat – eihän yhtiöllä ollut Celexin käyttäjätunnuksia.

Euroopan unioni on ollut tiennäyttäjä sähköisten palvelujen rakentamisessa ja tiedon vapaan jakelun edistämisessä. Unionin lainsäädäntöprosesseihin liittyvät asiakirjatkin ovat suurelta osin vapaasti saatavilla. Itsepalvelu on osittain korvannut informaatikkojen työtä. Oheisessa, 29.4.2008 Lapin Kansassa julkaistussa, selkokielisessä artikkelissa eu-informaatikko osoittaa, miten välttää tietyt sudenkuopat direktiivien haussa.

Ajatuksia e-kirjaseminaarissa

Tampereen yliopiston kirjaston seminaari E-kirja – pannaanko pakettiin: miten hyödyntää e-kirjaa opetuksessa ja tutkimuksessa oli yleisömenestys.

Seminaariin kutsutut tutkijat olivat tietenkin e-aineistojen massakuluttajia. Myös professorit Mikko Lehtonen ja Liisa Tiittula.

Lehtonen on hurahtanut Ebraryn kokoelmiin. Hän on kerännyt kirjahyllyynsä 132 e-kirjaa. Professori kokee olevansa e-kirjojen kuluttajana kärkikaartia: kollegat eivät niitä juuri vielä tunne. Lehtonen uskoi olevansa innostunut myös Amazonin Kindlestä, jos sellaisen vain saisi käsiinsä.

Liisa Tiitula kieli- ja käännöstieteiden laitokselta oli luonnollisesti ihastunut e-kirjojen ja Ebraryn tarjoamiin mahdollisuuksiin hakea laajoista aineistoista. Tiitula korosti blaraamisen tärkeyttä tutkijalle myös e-kirjoissa.

Tampereella on kirjastossa työskennelty kovasti, jotta e-kirjat tulisivat tunnetuksi. Haasteita on edelleen edessä. E-kirjoja on saatu syötettyä myös kurssivaatimuksiin, jolloin ne kelpaavat opiskelijallekin ainakin hätävarana, jos mahdollinen painettu versio on varattuna.

On helppo yhtyä tamperelaisen kirjastonhoitajan sanoihin ”E-kirjat tulevat ja valloittavat”.

Oulu - Pohjois-Suomen kulttuuripääkaupunki?

Toivottavasti Kaleva sallii ylläolevan painetun uutisensa (1.4.2008) kopioinnin ja uusjulkaisemisen tässä blogissa? Erinomainen sähköinen media, Kaleva.plus, ei ole sitä julkaissut - ainakaan vielä, joten googlettamalla sitä ei ruudulle saa. Merkittävä uutinen! Ei liene aprillia, koska numeron kivikukko-uutinen on jo pilaksi myönnetty.

Finnkino aloittaa siis satelliittilähetyksinä ainakin Metropolitanin valittujen oopperoiden suorat lähetykset - myös Ouluun. Tätä siis merkitsi muutamien oululaisten käynti Haaparannalla vuoden alussa katsomassa Karita Mattilaa? Mikähän lie Rovaniemen tilanne? Muutaman päivän Lapin Kansat on lukematta. Jos niissä olisi sama ilouutinen?

Ruotsin digibioketju ja Folkets Hus Parker -yhteisö lähettää jo kokeeksi suorina lähetyksinä eri puolille Sveean maata myös Dramatenin teatteria sekä jääkiekkodraamaa.

Keksinkin yhteyden kirjastomaailman ja Sirius-satelliitin suorien lähetysten välille. Miksi NYPL (New York Public Library) ei lähetä loistavaa live-tapahtumatarjontaansa maailmalle satelliitin avulla? NYPL:in taidekirjasto sijaitsee muuten Metropolitanin kanssa samassa rakennuskompleksissa betoniseinän erottaessa ne. Seinä ei toivottavasti ole mikään Berliinin muuri.

Oulusta on tulossa kovaa vauhtia ainakin Pohjois-Suomen kulttuuripääkaupunki. Rovaniemi jäi vähän lepäämään kilvan jälkeen Oulun jatkaessa Oulu15-ohjelmallaan. Kaupungin liike-elämä näyttää olevan mukana. Toivotaan kaupungillekin voimaa,uskoa ja rohkeutta.

Yliopistot ja korkeakoulut niputettiin

Opetusministeriön kevään tulosneuvotteluja pohjustava seminaari korkeakoulujen johdolle Helsingissä 7.3.2008. Tilaisuuden virallinen nimi: Korkeakoulujen ja tiedelaitosten tulos- ja tavoiteneuvottelut vuonna 2008 -seminaari. Rakenteellinen kehittäminen kuitenkin sisällöllisenä ytimenä.

Tilaisuuteen oli valmistettu muistio Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosille 2008-2011. Muistion kansilehdellä seisoo kehystettynä teksti: ”Opetusministeriö esittää tässä asiakirjassa valtakunnallisen korkeakoulupolitiikan linjauksiin pohjautuvat suuntaviivat siitä, millaisiin tavoitteisiin ja ratkaisuihin korkeakoulujen tulisi rakenteellisessa kehittämisessä pyrkiä. Tässä muistiossa esitettyjen kehittämisehdotusten vaihtoehtoina tulevat kysymykseen muutkin ratkaisut, jotka tiivistävät korkeakouluverkkoa ja kehittävät korkeakoulutuksen ja tutkimuksen rakenteita, parantavat opetuksen ja tutkimuksen laatua sekä vahvistavat korkeakoulujen alueellista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta.”

Oulun yliopistolla hengähdettiin helpotuksesta

Noin dramaattisesti otsikoi Kaleva 11.3.2008 juttunsa ministeriön muistiosta. Muistio sisältää OPM:n vision korkeakouluverkosta 2020 ja korkeakoulujen strategisista liittoumista. "Nyt meillä on opetusministeriön kanssa yhteisymmärrys tulevaisuudesta eli me kuulumme raskaaseen tiedeyliopistojoukkoon. Tämä linjaus on erittäin tärkeä. Oli olemassa pelko, että joutuisimme uudistuksessa väärään ryhmään", Lajunen selittää - sanomalehti Kalevan mukaan. Väärällä ryhmällä rehtori Lajunen, Kalevan mukaan, tarkoittaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välisiä strategisia liittoutumia. Ministeriö esittää strategisia liittoumia Lappeenrannan, Lapin ja Vaasan suunnalle.

Kirjasto- ja tietopalvelut ovat melko näyttävästi mukana suuntaviivat-muistiossa

- Laitos- ja tiedekuntakirjastoista suurempiin kirjasto- ja tietopalvelukeskuksiin
- Edistetään kirjastoyhteistyötä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kesken
- Huomioidaan yhteistyömahdollisuudet kunnallisen kirjastoverkon kanssa
- Kirjastojen keskittämisessä otetaan huomioon alojen ja korkeakoulujen erilaiset tarpeet
- OPM:n hanke edistää ja koordinoi kirjastojen rakenteellista kehittämistä
- Kansalliskirjaston asemaa kaikkien kirjastojen palvelukeskuksena vahvistetaan
- Mikkelissä toimivan mikrokuvaus- ja konservointilaitoksen digitoiminta vakinaistetaan
- Kansallinen digitaalinen kirjasto perustetaan vuoteen 2012

Yliopistokirjastojen neuvostolla on tilaisuus tavata 29. toukokuuta johtaja Anita Lehikoinen opetusministeriössä pidettävässä neuvottelussa. Silloin ovat neuvotteluissa esillä myös korkeakoulukirjastoille rakennemuutoksessa asetetut tulokset ja vaikuttavuustavoitteet.

"Uudistuksessa piilee sudenkuoppia" otsikoi samainen Kaleva (ke 5.3.08) mielenkiintoisen haastattelunsa, jossa professoriliiton puheenjohtaja Risto Laitinen analysoi suurten ikäluokkien kokemuksella korkeakoulujen rakennemuutoksia. Palataan asiaan.

Yliopistojen ranking

Yliopistoja rankkaa muun muassa kolme jo nimeä saanutta nettipalvelua: Shanghain lista, Webometrics ja The world university rankings.

Palvelut eroavat toisistaan käyttämiensä listausmenetelmien suhteen. Shanghain listaa on leimannut, suhteettomastikin, Nobel-palkinnot, joiden painoarvo listan mittaristossa on 10 prosenttia. Webometrics korostaa tieteellisen julkaisemisen ohella yleensäkin yliopiston nettinäkyvyyttä. The world university rankings on Times Higher –lehden palvelu tuoden omaleimaisesti rankkeeraukseen mukaan opiskelija/opettaja-suhdeluvun. Onko kyse kuluttajansuojasta vai vastuun kiertämisestä, kun Shanghain lista julkaisee palvelustaan vastuuvapauslausekkeen.

Helsingin yliopisto listautuu luonnollisesti kaikissa palveluissa.


Yliopistotutkijat eivät juuri arvosta näitä listoja. Yliopistojen hallinto lienee niistä kuitenkin kiinnostunut. Alivaltiosihteeri Vesa Vihriälä valtioneuvoston kansliasta esittikin korkeakoulujen ja tiedelaitosten johdon päivillä Jyväskylässä viime vuoden marraskuussa viereisen kalvon, jonka tiedot ovat Shanghain listalta. Hänen koko kalvoesitys on selattavissa täällä. Webometrics lienee esitelty myös Suomen yliopistojen rehtorien neuvostolle. Valtaosa Suomen korkeakouluista mahtuukin palvelun 4000 listatun oppilaitoksen listaan.

Webometrics tarjoaa yliopistolistauksen ohella listattuna myös maailman 200 näkyvintä julkaisuarkistoa – institutional repositories. Julkaisuarkistojen listalle on Suomesta päässyt kolme palvelua: Helsingin yliopiston Ethesis-palvelu, Kansalliskirjaston Doria-palvelu sekä Viikin tiedekirjasto. Doria-palvelua kutsutaan sen ”oikealla” nimellä eli DSpace-palveluksi. Viikin tiedekirjasto kehysorganisaationa on mainittu palvelussa, vaikka virheellinen URL ei viittaa sen kummemmin DViikki-palveluunkaan.

Yliopistojen mittaus on tullut jäädäkseen. Nauraminen on loppunut?

Rohkea ja kaunis AVAUS

”Kirjastot ilman seiniä… Virtuaalinen kirjasto… Digitaalinen kirjasto… Sähköinen kirjasto… Avatarit kirjastonhoitajina toisessa elämässä…” Kaikesta edellä olevasta puheesta huolimatta Helsingin yliopiston Keskustakampuksen kirjaston arkkitehtuurikilpailun tulos julkistettiin perjantaina 29.2. uusin seinin, uusin avoimin ikkunoin. Suunnitelman voittanut ehdotus ei vain avaudu se suorastaan valaisee – Kaisaniemen kadun. Lue lisää ja katsele tarkemmin Kirjastot 2015 –sivulta ja siellä kilpailun julkistusuutisesta, josta allaoleva kuvakoonnos on lainattu.




Kirjastot kohottavat profiiliaan hyvin konkreettisesti. Helsinki 2015 ei ole ainoa uutuus eikä jääne Helsingissäkään ainoaksi uutukaisuudeksi, pääkaupunkiseudusta puhumattakaan. Turun kaupunginkirjaston lasipalatsikorttelillakin on edelleen uutuuden leima. Uusi on vielä Tampereen Linnakin. Milloinka ovat vuorossa ammattikorkeakoulu- ja yliopistokirjastojen yhteiset uudet rohkeat, arkkitehtooniset avaukset? Onko Tritonian yhteyteen kasvamassa erään Suomen kauneimman kampuksen ohella eräs rohkeimpia kirjastotilakokonaisuuksia? Rohkenevatko Lapin korkeakoulukirjastot uudistaa rehtori Riepulan (emeritus) visiot Opiskelijatalosta, joka kattaisi korkeakouluopiskelijoiden kirjastopalveluja sekä ravintola-, viihde- ja muita vapaa-ajan palveluita?

Pohjoisen yliopistoista puhutaan ja kirjoitetaan

”Jos Oulun yliopistosta syntyy provinssissa sijaitsevan maakuntayliopiston mielikuva, jo se on vahingollista. Oulun pitää vastakin olla nimenomaan korkeatasoinen tiedeyliopisto.” Kaleva kirjoitti edelläolevin sanoin viime perjantain pääkirjoituksessaan, joka oli otsikoitu raflaavasti Oulun yliopiston asema uhkaa horjua.

Lauri Lajusen seuraavan päivän eli lauantain alakerran otsikko (Iso koko ei takaa tieteen tasoa) ei viittaa siihen, että Oulun yliopisto olisi pieni kooltaan. Hän viittaa Pisa-tutkimuksiin ja jopa Shanghain listaan ja kuinka pieni Suomi on niissä pärjännyt. Oulun tuore arviointi tiedeyliopistona antoi niin hyvät tulokset, että Lajunenkin pitää itsestään selvänä, että Oulu on riittävän kokoinen. Ja yliopistoksihan 15.000 opiskelijan laitos on todellakin iso. Alakerran otsikko viittaa myös suomalaisen yliopistolaitoksen opettaja- kautta opiskelijamääräsuhteeseen, minkä suhteen merkittävä parantaminen toisi parannusta myös tutkimuksen ja opetuksen laatuun. Valtionhallinnon tuottavuusohjelmat ovat kuitenkin myrkkyä tähän tautiin.

Kyösti Oikarinen, tunnetaan myös nopeasti kunnallispolitiikassa edenneenä, sohaisee saman lehden ja saman päivän pikku-uutisessa arkaa kohtaa – Oulun ja Lapin yliopiston yhdistämistä. Aiheen huusi aikanaan hiljaiseksi Lapin edellinen rehtori Esko Riepula. Aina voi kysyä onko Oikarinen jo aloittanut myös rehtorinvaalikampanjansa? Onko kysymys haudattu taktisista syistä pohjoisessa tähän saakka.

Lapissa ei ole oltu juuri huolissaan maakuntakorkeakoulun mielikuvasta. Tiedeyliopistona Rovaniemen yliopistoa on lanseerattu viime aikoina kahden pilarin tutkimusyliopistona - arktisuuden ja matkailun. Kolmenkymmenen vuoden aikana Lappiin on kehittynyt kuitenkin vahva oikeustieteellinen tiedekunta, ajallisesti yhtä vanha on kasvatustieteellinen tiedekunta, yliopistossa on myös yhteiskuntatieteitä sekä sisällöllisesti laaja-alainen mutta iältään nuori taiteiden tiedekunta. Lapin korkeakoulukonserni käsitteenä kattaa myös alueen kaksi ammattikorkeakoulua, joiden mukanaolo konsernissa ei kuitenkaan tuo mitään lisäarvoa tiedeyliopiston kuvaan.

Lyhyen pitkän marssin seuraava etappi lienee maaliskuun 7., jolloin opetusministeriö puhuttaa jälleen yliopistoväkeä.

Semanttinen web kansalliseksi voimavaraksi

FinnONTO-hanke on ollut Eero Hyvösen tutkimusryhmän Semantic Computing Research Group (SeCo), http://www.seco.tkk.fi/ keskeisiä mittavia viime vuosien ponnistuksia. Tammikuun lopulla järjestetty hankkeen tulosten esittelyseminaari on jo mennyt, mutta tilaisuuden esittelymateriaali ei hetikään vanhene.

Tutkimusryhmän mottona on: “Making computers and the web more intelligent and interoperable!”

Ryhmän semanttisen webin sovelluksista ja demoista osa lienee jo tuttuja: CultureSampo, MuseumFinland, Opas, Opintie, Orava, Promoottori, HealthFinland,Temp-O-Map, GeoSearch. Näistä Opas liittyy kirjastomaailmaan ja tunnetaan paremmin Kysy kirjastonhoitajalta –palveluna.

FinnONTO hankkeen toi esille myös Tietolinja-lehti numerossaan 1/2007, jolloin lehden saatesanoissa Laila Heineman totesi: ”Yleisen suomalaisen ontologian, eli YSOn, ensimmäinen versio on saatu nyt julkaistua yli kolmen vuoden rankan työn jälkeen. Sitä kehittänyt FinnONTO-projekti palkittiin TEKESin FENIX-ohjelman loppuseminaarissa parhaana projektina kategoriassa "tietämyksen hallinta". Tästä työstä kirjoittavat ontologiaa ja ONKI-palvelinta kehittäneet SeCo-tutkimusryhmän jäsenet." Saatesanat viittasivat allaolevaan artikkeliin lehdessä:

Yleinen suomalainen ontologia YSO - kohti suomalaista semanttista webiä
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20071264
Eero Hyvönen, Katri Seppälä, Kim Viljanen ja Matias Frosterus

Graduja, ja väitöksiäkin, on alkanut parin viime vuoden aikana tulla lähinnä Helsingin ja Jyväskylän yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksilta:
* Käyttäjäkeskeinen moninäkymähaku semanttisessa portaalissa, Osma Suominen, HY, 2008
* Semanttinen tiedonhaku, Jussi Heinonen, HY, 2007
* Tekstidokumenttien automaattinen ontologiaperustainen annotointi, Olli Alm, HY, 2007
* Semanttinen web ja sukututkimus, Myllynen, Jenni, JY, 2007

Tietoviikko selosti aihetta pitkässä, mielenkiintoisessa jutussaan Semanttinen web on jo täällä [Jouni Junkkaala 19.2.2008, 17:58]

Lapin Kansa julkaisi myös aiheesta artikkelimme alakerrassaan tammikuun lopulla.

Lapin yliopiston tuleva asema

Uutisen kärki: "Lapin yliopisto itsenäinen". "Lapin yliopisto ei ole uhattuna". Kuka, mikä on/on ollut uhkaamassa? Oulun yliopisto? Opetusministeriön uhka poistaa koko yksikkö yliopistojen kartalta? Merkitseekö itsenäinen myös yksinäistä? Onko yksinäisyys uhka tai riski? Onko Lapin yliopiston koko nykyisellään riittävän suuri?

Opetusministeriö valmistelee korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosiksi 2008–2011. Ministeriön perjantainen (15.2.) tiedote kertoo, että korkeakouluja ja yksiköitä on vuonna 2012 nykyistä vähemmän, ne ovat taloudellisesti vahvempia ja että yksiköt tulevat olemaan nykyistä suurempia.

Yliopistoja tulisi olemaan enintään 15 ja ammattikorkeakouluja 18. Tämän verkon sisällä yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla olisi 4-5 strategista liittoumaa.

Suuntaviivat esitellään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rehtoreille 7.3.2008.

Miettimään jää mikä rooli Lapin korkeakoulu -konsernilla tulee loppujen lopuksi olemaan? Onko yliopistostatuksen menettäminen ollut uhan alla? Olisiko Lapin korkeakoulu -konsernin sisällä perinteistä, suomalaista yliopistoa. Onko opetusministeriölle kylliksi se, että taideyliopistojen määrää vähennetään yksiköitä yhdistämällä? Viiteentoista ei päästä pelkästään taideyliopistoja karsimalla. Mitä muuta?

Lapin korkeakoulukirjasto -yksikkö on pitänyt sisällään linjauksen yliopiston kirjastojen (2 erillistä hallinnollista yksikköä) ja läänin kahden ammattikorkeakoulukirjaston yhteistyön tiivistämisestä hallinnollisestikin. Kuuluisiko yksikkö jatkossa yliopistokirjastojen sektorille vai amk-kirjastojen sektorille vai peräti erikoiskirjastojen sektorille?

Karita Mattila Haaparannalla

Suomalaiset kansoittivat Haaparannan Folkets Husin digibion tänään lauantaina 16. helmikuuta, kun Metropolitan lähetti suorana HDTV-lähetyksenä Puccinin Manon Lescautin.

Karita Mattilan suoritus oli häikäisevä unohtamatta Marcello Giordania tenoripääosassa. Renee Fleming ihasteli väliaikahaastattelussaan myös Mattilan näyttelijäntaitoja ja sai näytön Karitan fyysisistäkin kyvyistä tähden laskeutuessa spagaattiin.

Kolme teknistä, lyhyehköä häikkää häiritsi esitystä. Uuttahan ja uniikkiahan ne eivät ole. Siitä huolimatta toimintaa kehitetään ja Kungliga Operankin esityksiä tulee HD-jakeluun Ruotsissa. Lue lisää osoitteesta www.fhp.nu/falstaff

Historialliselta tuntuu edelleenkin istua katsomassa suoraa lähetystä maailman metropoleista, tällä kertaa New Yorkin Metropolitanista, täällä maailman reunalla Haaparannalla, napapiirin tuntumassa.

Oulun kaupungin kulttuurivaikuttajia istui katsomossa olihan Kaleva kuukautta aiemmin tehnyt kokosivun jutun Haaparannan digibiosta.

Rovaniemen perinteinen media ei ole reagoinut vielä mitenkään Haaparannan ja Ruotsin saamiin suoriin HD-lähetyksiin. Mikä elämys olisikaan katsoa suoraa Metropolitan oopperan lähetystä maailman turistien joukossa Arktisen keskuksen suuressa auditoriossa!

Vesa Sirenin arvosteluja lukee entistä tarkemmin nähtyään itsekin, jos ei saman, niin kuitenkin Karita Mattilan live-esityksen Metropolitanista.

Että mitenkä MET-ooppera liittyy kirjastoelämään? No, Metropolitanin seinän takana on New Yorkin yleisen kirjaston taidekirjasto. Kuvassa vasemmalla oleva korkea seinä on Metropolitanin puolta. Erittäin vahva liittymäkohta kirjastomaailmaan.

Google Book Search: The Good, the Bad, & the Ugly

Hyvä, paha ja vielä ruma. Sanat ovat Campus technology -lehden pitkästä Google-artikkelista.
Dian Schaffhauser, "Google Book Search: The Good, the Bad, & the Ugly," Campus Technology, 1/1/2008, http://www.campustechnology.com/article.aspx?aid=57064
Lehti on saatavissa Free E- Journals –palvelusta.

Artikkeli keskittyy massadigitoinnin tilanteeseen Kalifornian yliopistossa (UC). Sen valtava kirjastolaitos on sijoittunut 10 kampukselle käsittäen yli 100 erillistä kirjastoa, kokoelmaluettelon (Melvyl) koon ollessa noin 34 miljoonaa nidettä. Yliopisto on Googlen ohella samanaikaisesti mukana vastaavissa Microsoftin ja Internet Archiven hankkeissa. Sopimus Googlen kanssa solmittiin heinäkuussa 2006. Sopimus sisältää 2.5 miljoonan kirjan digitoinnin kuudessa vuodessa eli noin 420.000 kirjaa vuodessa. Kirjastolaitos on sitoutunut toimittamaan yhtiölle 3.000 kirjaa päivässä. Selektiivisyyteen skannaukseen kirjoja valittaessa ei juuri pystytä. Hylly hyllyltä kirjat pakataan päivittäin Googlelle toimitettavaksi. Public domain –kirjoja ei ennätetä erikseen poimimaan, ei myöskään arvioimaan asiakkaiden mahdollisia tarpeita. Kirjat menevät vielä lainausprosessin läpi, vaikka Googlella ei UC:n kirjastokorttia olekaan. Kirjaston väki ei tiedä eikä suostu kertomaan sitä, minne skannattavat kirjat lainaustiskin jälkeen joutuvat.

Google-hanke ei ole ensimmäinen digitointiin liittyvä toimi UC:ssa, toteaa Robin Chandler. Hän on toiminut 7 vuoden ajan UC:n digitaalisen kirjaston (California Digital Library, CDL) johtajana. Calisphere on yliopiston palvelu sen omista ja alueen museoiden kokoelmista digitoituihin aineistoihin: valokuviin, dokumentteihin, sanomalehtiin, sarjakuva-aineistoihin, taidemaalauksiin, mainoksiin jne. Digitaalisen kirjaston ytimen Kaliforniassa muodostaa the Online Archive of California(OAC), joka sisältää erillisen haettavan tietokannan primaariaineistoihin ja niiden digitaalisiin kopioihin. Tietokanta sisältää mm. kirjeitä, päiväkirjoja, juridisia dokumentteja, digitoituja äänitteitä ja historiallisia artefakteja sekä paljon muuta. Chandler myöntää artikkelissa viitatussa podcast-haastattelussa, ettei UC:ssa ole vielä tehty päätöksiä miten Googlen ja Microsoftin digitoimia kirjoja yliopistossa hyödynnettäisiin. Lupa niiden kampuskäyttöön on olemassa.

Arvata saattaa mitä tutkijat miettivät ollessaan/joutuessaan mukaan yliopiston omiin sekä sittemmin Microsoftin, Internet Archiven ja lopulta Googlen digitointihankkeisiin.

Artikkeliin on haastateltu useiden IT-alan yritysten edustajia, koska Google ja Microsoft ovat hyvin vaiteliaita teknisistä yksityiskohdista. Massiivisten datamäärien tallennusta ja niistä tapahtuvaa nopeaa tiedonhakua on analysoinut alan erikoisfirma, digitointiin liittyvistä tekstintunnistuksen (OCR) ongelmista puhuu samaten alan yritys, kuten myös valtavia määriä sisältävien kuvatiedostojen kompressoinnista ja kuvatiedostoihin liittyvistä metadatan lisäämisen ja tiedonhaun ongelmista. Kirtas Technologies toimittaa omien sanojensa mukaan maailman nopeinta digitointiin liittyvää järjestelmää The APT BookScan 2400 Gold. Tuote maksaa 100.000 – 175.000$ (70.000 – 120.000 €) kameroineen. Laitteiston kapasiteetti on skannata tunnissa noin 8 keskimäärin 300-sivuista kirjaa. Yhtiön edustaja kertoo tietävänsä miten Googlella skannauksessa ja digitoinnissa toimitaan, mutta ei voi kertoa siitä tarkemmin. Hän kuitenkin paljastaa, ettei hakukoneyhtiössä ole luotu nopeampaa järjestelmää.

Internet Archive –hankkeen kokemuksista UC:stä kerrotaan, että vuoden skannausten määrä oli vain noin 33.000 nidettä. Google ja Microsoft eivät ole luovuttaneet kyseisiä lukuja. Skannaukseen valituista kirjoista noin kolmannes oli lisäksi jouduttu “hylkäämään” paperin haurauden tai teksti- ja muiden sivujen epäsopivan koon vuoksi. Epäillä voikin voiko Googlen onnistumisprosentti olla kovin erilainen.

Kirstasin edustaja korostaa skannauksen ja digitoinnin käsitteellisiä eroja. Digitointi on keskeistä, ei skannaus. Skannauksen jälkeen kirjaa joutuu digitointiprosessiin, joka käsittää monia vaiheita: kirjan värisivujen konvertoinnin musta-valkosivuiksi, sivupohjien siistimisen, kirjasinkokojen konvertoinnin, kirjan koon muuntamisen painatustarpeisiin, digitoidun sisällön muuttamisen toisiin tiedostomuotoihin (online lukemiseen, PDF-katseluun).

Viiden vuoden päästä (Google) Book Search näyttänee aivan toisenlaiselta. Nyt on tavoitteena hallita suunnattomia volyymeja eli kirjamääriä ja datamääriä. Juridiset kysymykset on silloin jo ratkottu ja tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset hoidettu, standardeista päätetty ja teknologiat laajemmin käytössä.

Suomeen 4-5 huippuyliopistoa

Korkeakoulupolitiikkaan erikoistunut toimittaja Marjukka Liiten referoi Helsingin Sanomissa 1.2.2008 Sitran Antti Hautamäkeä mm. näin:

"Suomeen tulisi perustaa 4-5 tutkimuksen huippuyliopistoa, ehdottaa johtaja Antti Hautamäki Sitrasta.

Hautamäki on palannut kahden vuoden tutkimusvapaaltaan Yhdysvalloista, jossa hän tutustui muun muassa ympäristöteknologiaan ja huippuyliopistojen syntyyn."

Bloginpitäjä: Ja mitkähän nuo 4-5 huippuyliopistoa olisivat. Helsinkiin täytyy mahtua kaksi huippua - Helsingin yliopisto ja tuleva innovaatioyliopisto. Keskisessä Suomessa on niin totista yritystä tamperelaisten ja jyväskyläläisten kesken, että ihme olisi ellei kolmen yliopistotasoisen yksikön voimin syntyisi huippua. Entä minne ne pari jäljellä olevaa huippua? Itä-Suomen yliopisto Kuopion ja Joensuun kesken tuntuu kookkaalta koalitiolta, mutta riittääkö se Turun seudun korkeakoulujen pyrkimyksille ja akateemisille perinteille. Epäilyttää. Mitä jää Oululle käteen? Lapin yliopiston kanssa se kattaisi puolet Suomesta, mutta riittääkö liittoutuminen paikallisten ammattikorkeakoulujen kanssa pistesijoille pääsemiseen?

"Sitra julkisti torstaina kirjan Kestävä innovointi - innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä, jonka Hautamäki laati toimiessaan vierailevana tutkijana Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä."

Bloginpitäjä: Suomessa on selvästi jo olemassa Berkeley-mafia, joka sikäläisin opein toteuttaa korkeakoulupolitiikkaa Suomessa :-) Hautamäen lisäksi porukkaan kuulunevat Pekka Himanen ja Jukka Kemppinen.

"Hautamäen mukaan lisärahoitusta ei enää kannattaisi panna teknologiaan vaan yliopistojen kehittämiseen...Kalifornian mallin mukaan Suomessa voisi Hautamäen mielestä olla eri roolin omaavia yliopistoja. Muutama keskittyisi laaja-alaisesti tieteeseen ja muutama erikoistuisi opetukseen tai toimisi kampuksena. Loput olisivat lähinnä ammattikorkeakouluja. "

Bloginpitäjä: Viisaan tuntuinen, riskitön pitkän tähtäimen strategia. "Maakunnallisten" korkeakoulujen asemaa jää miettimään. Puolenkymmenen kansainvälisen tutkimusyliopiston rinnalla voinee elää muutama maakunnallinen tutkimuskorkeakoulukin profiloituneena hyvin tarkoin rajatuille tutkimusalueille. Vertaa Lapin yliopiston suunnitelmat Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutista. Maakuntakorkeakoulu-käsite on jo käytössä. Käsite voi osoittautua paljon ennakoivammaksi, kuin mitä milloinkaan oli tarkoitettu.

Tämän jutun kuva johtaja Antti Hautamäestä on lainattu
Sitran sivuilta.

Information behaviour of the researcher of the future

Google-sukupolvi (vuoden 1993 jälkeen syntyneet) on tottunut tietokoneisiin, luottavat hakukoneisiin, katselevat mieluummin kuin lukevat – eivätkä omaa kriittistä ja analyyttistä informaatiolukutaitoa. British Libraryn ja JISCin tukema raportti Information Behaviour of the Researcher of the Future kuvaa tämän nettisukupolven käyttäytymistä. Raportissa referoidaan myös CIBERin (Centre for Information Behaviour and the Evaluation of Research) tutkimuksia, joissa on seurattu nykytutkijoiden digitaalista käyttäymistä seuraamalla logitiedostoista, kuinka he käyttävät e-lehtiä, tietokantoja, e-kirjoja sekä tutkimuksen portaaleja digitaalissa kirjastoissa.

Tutkimusten tulokset ovat kirjastojen kannalta hyvin tärkeitä. Kirjastojen tulisi lopettaa käyttötilastojen ja e-julkaisujen lataustilastojen syynäily ja seurata tarkemmin ja lähempää asiakkaidensa todellista käyttäytymistä tiedonhankinnassa.

Logitiedostot kertovat, että tutkijat ovat siirtyneet aktiiviseen selailuun lukemisen sijasta. Verkkolehti ja ekirjasivuilla viivytään hyvin lyhyen aikaa, muutamia minuutteja. Opiskelijoille kirjastojen sivustot näyttäytyvät usein organisaationäkymänä eivätkä ne rakenna yhteyttä sisältöpohjaisiin tiedonlähdenäkymiin. Myönteinen asenne informaatiolukutaitoon ei ole siirtynyt opettajilta Google-sukupolvelle. Kirjastojen läsnäolo opiskelijoiden ja nuorten omissa virtuaalisissa yhteisöissä on tarkkaan harkittava. Onko kirjasto hyödyllinen ja tarpeellinen nuorille noilla foorumeilla. CIBERin pohdiskeluissa kirjastoyhteisön pitäisi olla huolissaan ekirjan tulosta eikä soiaalisesta webistä. Superbook projekti on CIBERin uusi hanke.

What might the information environment be like in 2017? kysyy raportti.

Raportti nostaa todennäköisiä kehitystrendejä esiin:

A unified web culture
Kaikki ikäpolvet tulevat olemaan netissä ja netti on arkipäivää useimmissa kodeissa.

The inexorable rise of the e-book
Ekirjan tulo on väistämätön. Oleellista ei ole se, miten julkaiseminen tapahtuu, vaan miten julkaisuihin päästään, miten access on järjestetty.

More content explosions
Kirjaston tulisi jo valmistautua siihen tilanteeseen, kun kaikki tieteellinen aineisto on saatavissa tutkijan/käyttäjän omalta päätteeltä. Tämä on uhka ja mahdollisuus kirjastoille. Käyttäjien tuottamat sisällöt kasvavat paljon nopeammin kuin kirjaston lisensoimat tietoaineistot.

Emerging forms of scholarship and publication
Tutkijat julkaisevat töidensä versioita entistä enemmän ei-perinteisillä tavoilla julkaisuarkistoissa, blogeissa, wikeissä ja henkilökohtaisilla webbisivuillaan. Vertaisarviointi hakee uusia muotoja. Online-pohjainen yhteistyö lisääntyy. Pysyykö kirjasto tämän kehityksen perässä? Miten onnistuu arkistointi ja versioinnin hallinta kirjastoissa? Digitaaliset dokumentit ilmestyvät ja pian taas häviävät. Koko tiedeyhteisöä koskettaa haaste, kuinka hyödyntää netin interaktiiviset mediat ja kuitenkin säilyttää tieteellisen julkaisemisen luotettavuus (”how to take advantage of new interactive media while still protecting the integrity of scholarly media”).

Virtual forms of publication
Virtuaaliyhteisöt (Second Life jne.) tuottavat palveluja jäsenilleen. Monet näkevät pitkän tähtäimen tulevaisuuden olevan tämän kaltaisissa yhteisöissä myös virtuaalisessa julkaisemisessa. Virtuaalisen tutkimustoiminnan kannalta niiden relevanttius on siinä, että ne indikoivat uusia muotoja sisällön tuottajien ja kuluttajien välille online-maailmassa. On mahdotonta arvioida mihin tämä kehitys vielä johtaa.

The semantic web
Semanttinen weppi tulee lähimmän viiden vuoden aikana antamaan näyttöjä mahdollisuuksistaan tiedonhaussa. Se tulee luomaan johtaville tutkimuskirjastoille täysin uusia aktiviteetin muotoja esimerkiksi reaaliaikaisessa julkaisemisessa ja tutkimusdatan jakamisessa netissä.

What are the implications for `information experts’? kysyy raportti edellä olevin sitaatein.

Raportin mukaan ainoa tehokas strategia on tiiviimpi integroituminen kirjastosisältöjen ja kaupallisten hakukoneiden kesken. Kirjastojen nettipalvelujen tulee olla näkyvämpiä ja ne tulee avata hakukoneille. Kirjastojen ei kannata kuvitella olevansa se ainoa oikea yhden luukun palvelu. Tulee hyväksyä se tosiasia, että kirjaston tietoaineistoista suurta osaa käytettään hyvin vähän tai ei lainkaan.

Yksinkertaisuutta kirjastopalvelujen tarjontaan. Tutkijoillakin on hyvin rajoittuneet tiedot monista kirjaston tarjoamista palveluista. Kirjastojen kalliit ja arvokkaat tietosisällöt tulee tarjota standardoitujen ja helppokäyttöisten käyttöliittymien kautta tutkijoille. Nykytilanteessa palvelujen käytön monimutkaisuus on valtavaa. Onko kirjastoissa myös omahyväisyyttä?

Raportti viestittää tutkimuskirjastoille, että tulevaisuus on nyt – ei 10 vuoden päässä. Kirjastojen palvelujärjestelmät tulee suunnitella nykyisten virtuaalitutkijoiden todellisen käyttäytymisen ympärille. Kirjastojen rooli e-tieteen markkinoilla marginalisoituu nykyisestä.

Kirjastojen mahdollisuudet ovat oman osaamisensa markkinoinnissa. Niillä on turvallinen ja arvovaltainen rooli informaatiomarkkinoilla. Informaatiolukutaidon valmennuksessa on todellinen tehtäväalue kirjastoille. Kustantajat ja julkaisijat hallitsevat markkinoinnin kirjastoja paremmin. Kirjastojen tuleekin harkita strategista kumppanuutta. Kirjastojen tulee lisätä e-kuluttaja-ystävällisyyttään - vähentää tylsyyttään ja älykkö-rooliaan. E-kirjojen tulo on haaste kirjastoille ja sen kumppanuudelle kustantajien kanssa. E-kirja lisää kirjaston ja sen asiakkaan etäisyyttä, mutta lähentää asiakasta kustantajaan. Kustantajat ovat havainneet, että (kirjastojen) asiakkaiden valmius maksaa e-julkaisuista on kasvanut. Kirjastojen pitää olla entistä enemmän kiinnostuneita asiakkaistaan ja heidän toiveistaan.

Ylimielisyys tappaa yrityksen - ei kilpailu

Tammikuun 14. päivä The New Yorker julkaisi pitkän jutun Google-yhtiöstä
The Search Party. Google squares off with its Capitol Hill critics. Toimittaja Ken Auletta on seurannut yhtiön johtotroikkaa hyvin läheltä pitemmän aikaa. Jutussa kerrataan yhtiön menestystarinaa. Avoimesti siinä kuvataan myös Googlen troikan johtamistapaa ja -filosofiaa. Troikka tekee päätöksiä vain yksimielisenä tärkeimmissä asioissa. Washingtonin yhteiskuntasuhteita hoitava yksikkö on kasvanut nopeasti kymmeniin työntekijöihin. Juttu on myönteinen Google-yhtiölle. Mainontabisneksen tekoa kuvataan syvemmältikin ja tietyllä tavalla ihastellaan yhtiön teknologista ja taloudellista osaamista. Perustajakaksikon tietynlaista filosofista ihanteellisuutta tuodaan myös myönteisesti esiin maailman tiedon organisoijina ja yksityisyyden kunnioittajina sekä ympäristöarvojen kannattajina. Toimitusjohtajan, Eric Schmidtin, ja Yhdysvaltain IT-piirien, itse asiassa pienen piirin, rooleja pohditaan. Schmidt sivuaa lopulta puheissaan myös Googlen tulevia asemia mahdollisissa oikeudenkäynneissä. Onko jotain tapahtumassa, kun New Yorkerilta tulee Googlesta näin pitkälti, jää miettimään. Schmidt filosofoi lopuksi, että “What kills a company is not competition but arrogance. We control our fate.”

MacBook Air, Android, Kindle

Tulevaisuuden päätelaite? Kannettava todellinen (mini)tietokone (ultraohut Mac), sähkökirjan erillinen lukulaite (Amazonin Kindle), älykännykkä (Google/Android)?

Steve Jobsin (Apple) lähtökohtana MacBook Airin suunnittelulle on ollut fakta (?), että amerikkalaisista 40 % lukee korkeintaan yhden kirjan (kokonaan?) vuodessa:

"It doesn't matter how good or bad the product is, the fact is that people don’t read anymore," he said. "Forty percent of the people in the U.S. read one book or less last year. The whole conception is flawed at the top because people don’t read anymore."

New York Times tietää jälleen mitä tuleman pitää? The Passion of Steve Jobs on artikkeli Jobsin MacBook Airin julkistuksesta Macworld Expo -messuilla ja Jobsin haastattelu.