Olli Jalonen - Greenwich - kartografia - Finlandia

Onko olemassa täydellistä romaania? Ei ole täydellistä eikä muihin kirjoihin nähden ylivertaista. Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin on minulle kuitenkin kirja, jonka heti haluaisin lukea uudestaan. Kirjassa tapahtuva matkanteko 0-pituuspiiriä pitkin herättää hetkessä kartografian lumon ja Google-karttojen kaipuun. Läppäriä, joka oli varustettu mokkulalla, raahasin koko lukuviikon (varsinaisesti 3 lukupäivää) mukanani etsien kirjan maantieteellisiä paikkoja. Kulttuurihistorialliset viittaukset, joita kirjassa riittää, hallitsin kutakuinkin ilman nettihakuja. Vintiltä löytynyt ikivanha lasten karttapallo oli lopulta paras apuväline lukemisessa. Vanhoja painettuja karttakirjoja tarvittiin myös.

Kirjasta ja kirjailijasta on jo kirjoitettu netissä runsaasti, joten en ala toistamaan ja referoimaan niitä. Kirjailijan hyvä haastattelu esimerkiksi MTV3:n sivuilta:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/arkistot/kulttuuri/2008/10/740131
Romaanin sisällön ja juonen riittävän ylimalkainen selostus samasta lähteestä:
http://www.mtv3.fi/helmi2005/klubi/nova.shtml/739406 Malttamattomille Otavan sivuilta tiivis video:
http://www.otava.fi/kirjat/kotimainen/2008/fi_FI/14_solmua_greenwichiin/

Kun kirjaa oli lukematta 120 sivua eli noin kolmannes, minuun iski pelko ja epäluulo. Kestääkö kirja loppuun asti? Kantaako kartografian lumo lopuille sivuille? Lässähtääkö tekstin lopetus? Kirjan viimeisen virkkeen luettuani herkistyin sekä juonellisen lopun vuoksi että kirjailijan onnistumisen puolesta. Mietiskelin, että tämähän on täydellinen romaani.

Mikäli kartografia, tutkimusmatkailu ja löytöretkeily ei lukijaa lumoa, kirjasta löytyy myös jännitystä, purjehdusta, patikointia, ihmissuhdedraamaa, hitunen jopa seksiä, politiikkaa, luonnonsuojelua (Telluksen suojelua), paljon kulttuurihistoriallisia viittauksia, reportaasin ja tosi-tv:n luonnetta, osaamisen sekä yrittämisen ja huomioimisen korostusta. Ken niin haluaa nähdä, niin kirjahan on täyttä extriimiä. Kirjan "todenperäisyyttä" ei epäile hetkeäkään. Mielikuvituksen mahdollisen osuuden maantieteellisten kuvausten yhteydessä unohtaa ja kirjan ottaa todellakin reportaasina.

Keskusteluista olen jo lukenut toiveen kirjan filmatisoinnista. Niinpä. Toisaalta ekirjana olisi helppo ja halpa toteuttaa maantieteellisten paikkojen kuvallinen esitys. Toisaalta valtameripurjehdusten ja patikointien aikana tapahtuu niin paljon ja niin mielenkiintoista, avoimesti ja salassa, että elokuvallinen esitys olisi perusteltu.

Kirja on hyvin, hyvin kansainvälinen. Käännettynä valmis kirjamyynnin maailman valloitukseen?

Pekka Tarkan päätöstä odoteltaessa ehtinen lukaista vielä Juha Seppälän Paholaisen haarukan. Ennakkoasenteen olen jo itselleni valitettavasti luonut. Finlandia-kisassa ovat vastakkain mm. Jalosen globaalius ja nuorempien kirjailijoiden
"aluepoliittisuus". Viime vuoden palkitsemisessa nähtiin mihin aito aluepolitiikka johtaa. Toisaalta Jalosen nuoruus- ja miesnäkökulmaa vastassa ovat muissa kirjoissa myös vanhuuden ja naiseudun viisaat lähtökohdat. Greenwichissä on edelleen vahvasti mukana sekä mennyt maailma että nykyinen nettimaailma.

Kuka Finlandian tänä vuonna saaneekaan, Kotus-vetoomus kannattaa allekirjoittaa:
http://www.adressit.com/kotus_focis

Metropolitan oopperan arkistot avautuivat

MET on avannut verkkoon ooppera-aarteitaan arkistoistaan. Palvelu on maksullinen, mutta sitä voi testailla 7-päivän ajan maksutta. Testitunnus pitää itse aktiivisesti peruuttaa tai MET laskuttaa jatkossa kuukausikuunteluhinnan eli $14.99/kuukausi. Luvassa on kuukausittain uusia oopperoita arkistoon.

Tällä hetkellä tarjolla on testi- ja maksaville käyttäjille 13 Sirius-satelliitin lähettämää suoraa HD-tason videotaltiointia väliaikahaastatteluineen. Taltioinnit näyttävät olevan aivan samat versiot, joita näemme suorina lähetyksinä nyt myös Suomessa Finnkinon elokuvateattereissa ja Ruotsisssa on nähty jo parisen vuotta. Tarjolla on myös 37 "klassikkovideota" sekä 120 historiallista digitoitua radioitua oopperalähetystä.

Katselen ja kuuntelen esityksiä Firefox-selaimella. Internet Explorer tökkii. Olen iloinen, että edes toisen selaimen saan kohtuudella toimimaan MET:n kanssa. Esitykset vaativat erillisen selaimen katseluun ja kuunteluun. Ohjeet MET:n sivuilla enintään tyydyttävät. Firefox vaatii katseluun uusimman Adobe Flash Playerin. Tuo uusin asentamasi versio voi olla kuitenkin "se" virheellinen versio. Allaolevien ohjeiden perusteella onnistuin toisella kerralla ensin purkamaan vääristyneen version, asentamaan uudesta uusimman ja lopulta testaamaan ehdotetulla testisivulla, että kaikki korjuastoimeni olivat onnistuneet. METin esitysten ilmestyminen ruutuun ja korviin on lopullinen testi, että kaikki on onnistunut.

http://news.cnet.com/seven-steps-to-update-the-adobe-flash-player-on-windows/#comments

Katselen ja kuuntelen esityksiä tarjousläppärillä. Sillä 399 euron Acerilla. Internetyhteyteni on vaatimaton DNA:n mokkulamodeemi, jonka vastaanottonopeus on myyjän mukaan 1 MB eli yksi megatavu. Nettimittari osoittaa kuitenkin sen, että hyvä kun päästään neljännekseen luvatusta nopeudesta. MET esittää tekniset vaatimukset koneellesi yläkanttiin. Palvelu toimii siis paljon vähemmilläkin "tehoilla". MET vastailee innokkaasti kyselyihisi. Edellämainittua Firefox + Flash Player -ongelmasta heillä ei ollut tietoakaan.

Huvittelin ja vertailin Puccinin Manon Lescautin kahta eri versiota palvelussa: Karita Mattilan äskeistä elokuvateatteri-esitystä 16.2.2008 HD-tasoisena (Haaparannalla) ja nettipalvelun kautta METin radiolähetystä 10.12.1949, jossa ovat mukana mm. Dorothy Kirsten ja Jussi Björling. Kuvaa tai kuvitusta ei radionauhoitteessa ole mukana. Eikä tarvita. Digitoitu suora radiolähetys on täyttä tavaraa. Omilla hifilaitteillani nykyiset CD- ja DVD-tallenteetkin taitavat jäädä toiseksi.

Metropolitan ooppera on toimillaan todellinen uranuurtaja. Suomen Kansallisooopperan äskettäiset torioopperat (tarkoitan esityspaikkoja) ovat kauhistus. Lähetykset suoria oopperamme lavalta maaseudun toreille. Pienille valkokankaille heitetty kuvanlaatu hyvin rosoinen. Kaiutinlaitteita käsittelevät arvaukseni mukaan nuoret rokkikaverit, joille tärkein tavoite on saavuttaa mahdollisimman korkeat desibelitasot. Arvatakin voi miltä tuo katujen ja kivitalojen lomissa pomppoileva ääni kuulostaa kuulijalle.

Miten sitten kirjastot tulevat mukaan kehitykseen? Kirjan kaikki formaatit (ainakin painettu, äänikirja ja verkkokirja) pitäisi pian saada kohtuuhintaiseen jakeluun kaikilla kanavilla. Missä piileksivät "taiteilijat" eli tekijät. Tietokirjailijan haastattelut ja jututtelut pitäisi liittää ekirja-versioiden lisäarvoksi. Kuvitusta, videoita, ääntä, kartoja jne. mukaan ekirjoihin. Amazonin uusi Kindle pitäisi saada kansainvälisemmälle verkkojakelutekniikalle ja pian, pian myös eurooppalaiseen käyttöön. Värit tarvitaan Kindleenkin. Voisivatko Google- ja Amazon-yhtiö löytää toisensa kirjabisneksessä. Toisiko se jotain yhtä mainittavaa kuin Sirius ja MET tuottavat musiikin ja viihteen puolella?

Musiikin ja videon puolella kehitys on paljon vauhdikkaampaan ja edistyksellisempää, uuttaetsivämpää kuin kirjapuolella. Onko taustalla sukupuoli- ja sukupolvikysymys? Musiikkia kuuntelevat ja kuluttavat kaikki - nuoretkin valmiita maksamaan uusista palveluista? (Kauno)kirjoja lukevat vain vanhemmat naiset ja me muutamat ukot ja harvat nuoret kundit? Tietokirjoja luetaan luku sieltä, sitaatti täältä ja sitten se pannaan oman tuotteen täytteeksi nykyajan tuottavuuspaineiden edessä? Millainen tietokirja luetaan kannesta kanteen?

Emme elä vain musiikista. Tarvitsemme kirjan edelleen - monissa, vaihtelevissa formaateissa. Painettunakin. Jatkan kuitenkin MET:n palvelun maksullisena kuukausitilaajana ainakin jonkin aikaa. Lukemistakin..

Google pääsee halvalla?

Viite:
Uutinen MicroPC.net:
http://mikropc.net/uutiset/index.jsp?categoryId=atk&day=20081029#w2008102913061913572

Google lepyttelee kustantajia 125 miljoonalla
- ke 29.10.2008 klo 13:06

Hakuyhtiö Google on päässyt sovintoon teoshaun tekijänoikeuskiistassa.

Kirjailijat ja kustantajat nostivat Googlea vastaan yhteiskanteen, jossa hakujättiä syytettiin tekijänoikeuksien rikkomisesta.

Sovintoratkaisun mukaan Google maksaa 125 miljoonaa dollaria jo nettiin siirretyistä teoksista.

Jatkossa Google saa jatkossa kopioida teoksia nettiin laillisesti, mutta se maksaa oikeuksien omistajille 63 prosenttia teoshakunsa tuloista.

Sovintoratkaisu on vielä hyväksytettävä tuomioistuimella.

Johanna Puustinen, Tietoviikko..

Uutisia myös www.tietoviikko.fi

Juha Hakala ja uusi vapaakappalelaki

Uusin KIDE-lehti on teemoitettu muistille. Lehdessä etsitään vastauksia siihen, ”mikä on kirjaston rooli ja merkitys kansankunnan muistin säilyttäjänä, miksi politiikassa muistellaan pahalla, mihin on tallennettu organisaation muisti, mikä merkitys muistelulla on ikäihmisille ja miten saada pohjoisen muistot takaisin Lappiin.”

Juha Hakalan, Kansalliskirjaston kehittämisjohtaja, mielenkiintoisessa haastattelussa uusi vapaakappalelaki eli laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä avautuu ja konkretisoituu aivan uudella tavalla. Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva pakinoi aiheesta arkistolaitos hävittäjänä ja säilyttäjänä.

Lehdessä on paljon muutakin kuivasta tieteellisestä tekstistä virkistävästi poikkeavaa, mutta akateemisestikin antoisaa luettavaa. Kesälukemiseksikin sopivaa.

Google Book Search: The Good, the Bad, & the Ugly

Hyvä, paha ja vielä ruma. Sanat ovat Campus technology -lehden pitkästä Google-artikkelista.
Dian Schaffhauser, "Google Book Search: The Good, the Bad, & the Ugly," Campus Technology, 1/1/2008, http://www.campustechnology.com/article.aspx?aid=57064
Lehti on saatavissa Free E- Journals –palvelusta.

Artikkeli keskittyy massadigitoinnin tilanteeseen Kalifornian yliopistossa (UC). Sen valtava kirjastolaitos on sijoittunut 10 kampukselle käsittäen yli 100 erillistä kirjastoa, kokoelmaluettelon (Melvyl) koon ollessa noin 34 miljoonaa nidettä. Yliopisto on Googlen ohella samanaikaisesti mukana vastaavissa Microsoftin ja Internet Archiven hankkeissa. Sopimus Googlen kanssa solmittiin heinäkuussa 2006. Sopimus sisältää 2.5 miljoonan kirjan digitoinnin kuudessa vuodessa eli noin 420.000 kirjaa vuodessa. Kirjastolaitos on sitoutunut toimittamaan yhtiölle 3.000 kirjaa päivässä. Selektiivisyyteen skannaukseen kirjoja valittaessa ei juuri pystytä. Hylly hyllyltä kirjat pakataan päivittäin Googlelle toimitettavaksi. Public domain –kirjoja ei ennätetä erikseen poimimaan, ei myöskään arvioimaan asiakkaiden mahdollisia tarpeita. Kirjat menevät vielä lainausprosessin läpi, vaikka Googlella ei UC:n kirjastokorttia olekaan. Kirjaston väki ei tiedä eikä suostu kertomaan sitä, minne skannattavat kirjat lainaustiskin jälkeen joutuvat.

Google-hanke ei ole ensimmäinen digitointiin liittyvä toimi UC:ssa, toteaa Robin Chandler. Hän on toiminut 7 vuoden ajan UC:n digitaalisen kirjaston (California Digital Library, CDL) johtajana. Calisphere on yliopiston palvelu sen omista ja alueen museoiden kokoelmista digitoituihin aineistoihin: valokuviin, dokumentteihin, sanomalehtiin, sarjakuva-aineistoihin, taidemaalauksiin, mainoksiin jne. Digitaalisen kirjaston ytimen Kaliforniassa muodostaa the Online Archive of California(OAC), joka sisältää erillisen haettavan tietokannan primaariaineistoihin ja niiden digitaalisiin kopioihin. Tietokanta sisältää mm. kirjeitä, päiväkirjoja, juridisia dokumentteja, digitoituja äänitteitä ja historiallisia artefakteja sekä paljon muuta. Chandler myöntää artikkelissa viitatussa podcast-haastattelussa, ettei UC:ssa ole vielä tehty päätöksiä miten Googlen ja Microsoftin digitoimia kirjoja yliopistossa hyödynnettäisiin. Lupa niiden kampuskäyttöön on olemassa.

Arvata saattaa mitä tutkijat miettivät ollessaan/joutuessaan mukaan yliopiston omiin sekä sittemmin Microsoftin, Internet Archiven ja lopulta Googlen digitointihankkeisiin.

Artikkeliin on haastateltu useiden IT-alan yritysten edustajia, koska Google ja Microsoft ovat hyvin vaiteliaita teknisistä yksityiskohdista. Massiivisten datamäärien tallennusta ja niistä tapahtuvaa nopeaa tiedonhakua on analysoinut alan erikoisfirma, digitointiin liittyvistä tekstintunnistuksen (OCR) ongelmista puhuu samaten alan yritys, kuten myös valtavia määriä sisältävien kuvatiedostojen kompressoinnista ja kuvatiedostoihin liittyvistä metadatan lisäämisen ja tiedonhaun ongelmista. Kirtas Technologies toimittaa omien sanojensa mukaan maailman nopeinta digitointiin liittyvää järjestelmää The APT BookScan 2400 Gold. Tuote maksaa 100.000 – 175.000$ (70.000 – 120.000 €) kameroineen. Laitteiston kapasiteetti on skannata tunnissa noin 8 keskimäärin 300-sivuista kirjaa. Yhtiön edustaja kertoo tietävänsä miten Googlella skannauksessa ja digitoinnissa toimitaan, mutta ei voi kertoa siitä tarkemmin. Hän kuitenkin paljastaa, ettei hakukoneyhtiössä ole luotu nopeampaa järjestelmää.

Internet Archive –hankkeen kokemuksista UC:stä kerrotaan, että vuoden skannausten määrä oli vain noin 33.000 nidettä. Google ja Microsoft eivät ole luovuttaneet kyseisiä lukuja. Skannaukseen valituista kirjoista noin kolmannes oli lisäksi jouduttu “hylkäämään” paperin haurauden tai teksti- ja muiden sivujen epäsopivan koon vuoksi. Epäillä voikin voiko Googlen onnistumisprosentti olla kovin erilainen.

Kirstasin edustaja korostaa skannauksen ja digitoinnin käsitteellisiä eroja. Digitointi on keskeistä, ei skannaus. Skannauksen jälkeen kirjaa joutuu digitointiprosessiin, joka käsittää monia vaiheita: kirjan värisivujen konvertoinnin musta-valkosivuiksi, sivupohjien siistimisen, kirjasinkokojen konvertoinnin, kirjan koon muuntamisen painatustarpeisiin, digitoidun sisällön muuttamisen toisiin tiedostomuotoihin (online lukemiseen, PDF-katseluun).

Viiden vuoden päästä (Google) Book Search näyttänee aivan toisenlaiselta. Nyt on tavoitteena hallita suunnattomia volyymeja eli kirjamääriä ja datamääriä. Juridiset kysymykset on silloin jo ratkottu ja tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset hoidettu, standardeista päätetty ja teknologiat laajemmin käytössä.

Information behaviour of the researcher of the future

Google-sukupolvi (vuoden 1993 jälkeen syntyneet) on tottunut tietokoneisiin, luottavat hakukoneisiin, katselevat mieluummin kuin lukevat – eivätkä omaa kriittistä ja analyyttistä informaatiolukutaitoa. British Libraryn ja JISCin tukema raportti Information Behaviour of the Researcher of the Future kuvaa tämän nettisukupolven käyttäytymistä. Raportissa referoidaan myös CIBERin (Centre for Information Behaviour and the Evaluation of Research) tutkimuksia, joissa on seurattu nykytutkijoiden digitaalista käyttäymistä seuraamalla logitiedostoista, kuinka he käyttävät e-lehtiä, tietokantoja, e-kirjoja sekä tutkimuksen portaaleja digitaalissa kirjastoissa.

Tutkimusten tulokset ovat kirjastojen kannalta hyvin tärkeitä. Kirjastojen tulisi lopettaa käyttötilastojen ja e-julkaisujen lataustilastojen syynäily ja seurata tarkemmin ja lähempää asiakkaidensa todellista käyttäytymistä tiedonhankinnassa.

Logitiedostot kertovat, että tutkijat ovat siirtyneet aktiiviseen selailuun lukemisen sijasta. Verkkolehti ja ekirjasivuilla viivytään hyvin lyhyen aikaa, muutamia minuutteja. Opiskelijoille kirjastojen sivustot näyttäytyvät usein organisaationäkymänä eivätkä ne rakenna yhteyttä sisältöpohjaisiin tiedonlähdenäkymiin. Myönteinen asenne informaatiolukutaitoon ei ole siirtynyt opettajilta Google-sukupolvelle. Kirjastojen läsnäolo opiskelijoiden ja nuorten omissa virtuaalisissa yhteisöissä on tarkkaan harkittava. Onko kirjasto hyödyllinen ja tarpeellinen nuorille noilla foorumeilla. CIBERin pohdiskeluissa kirjastoyhteisön pitäisi olla huolissaan ekirjan tulosta eikä soiaalisesta webistä. Superbook projekti on CIBERin uusi hanke.

What might the information environment be like in 2017? kysyy raportti.

Raportti nostaa todennäköisiä kehitystrendejä esiin:

A unified web culture
Kaikki ikäpolvet tulevat olemaan netissä ja netti on arkipäivää useimmissa kodeissa.

The inexorable rise of the e-book
Ekirjan tulo on väistämätön. Oleellista ei ole se, miten julkaiseminen tapahtuu, vaan miten julkaisuihin päästään, miten access on järjestetty.

More content explosions
Kirjaston tulisi jo valmistautua siihen tilanteeseen, kun kaikki tieteellinen aineisto on saatavissa tutkijan/käyttäjän omalta päätteeltä. Tämä on uhka ja mahdollisuus kirjastoille. Käyttäjien tuottamat sisällöt kasvavat paljon nopeammin kuin kirjaston lisensoimat tietoaineistot.

Emerging forms of scholarship and publication
Tutkijat julkaisevat töidensä versioita entistä enemmän ei-perinteisillä tavoilla julkaisuarkistoissa, blogeissa, wikeissä ja henkilökohtaisilla webbisivuillaan. Vertaisarviointi hakee uusia muotoja. Online-pohjainen yhteistyö lisääntyy. Pysyykö kirjasto tämän kehityksen perässä? Miten onnistuu arkistointi ja versioinnin hallinta kirjastoissa? Digitaaliset dokumentit ilmestyvät ja pian taas häviävät. Koko tiedeyhteisöä koskettaa haaste, kuinka hyödyntää netin interaktiiviset mediat ja kuitenkin säilyttää tieteellisen julkaisemisen luotettavuus (”how to take advantage of new interactive media while still protecting the integrity of scholarly media”).

Virtual forms of publication
Virtuaaliyhteisöt (Second Life jne.) tuottavat palveluja jäsenilleen. Monet näkevät pitkän tähtäimen tulevaisuuden olevan tämän kaltaisissa yhteisöissä myös virtuaalisessa julkaisemisessa. Virtuaalisen tutkimustoiminnan kannalta niiden relevanttius on siinä, että ne indikoivat uusia muotoja sisällön tuottajien ja kuluttajien välille online-maailmassa. On mahdotonta arvioida mihin tämä kehitys vielä johtaa.

The semantic web
Semanttinen weppi tulee lähimmän viiden vuoden aikana antamaan näyttöjä mahdollisuuksistaan tiedonhaussa. Se tulee luomaan johtaville tutkimuskirjastoille täysin uusia aktiviteetin muotoja esimerkiksi reaaliaikaisessa julkaisemisessa ja tutkimusdatan jakamisessa netissä.

What are the implications for `information experts’? kysyy raportti edellä olevin sitaatein.

Raportin mukaan ainoa tehokas strategia on tiiviimpi integroituminen kirjastosisältöjen ja kaupallisten hakukoneiden kesken. Kirjastojen nettipalvelujen tulee olla näkyvämpiä ja ne tulee avata hakukoneille. Kirjastojen ei kannata kuvitella olevansa se ainoa oikea yhden luukun palvelu. Tulee hyväksyä se tosiasia, että kirjaston tietoaineistoista suurta osaa käytettään hyvin vähän tai ei lainkaan.

Yksinkertaisuutta kirjastopalvelujen tarjontaan. Tutkijoillakin on hyvin rajoittuneet tiedot monista kirjaston tarjoamista palveluista. Kirjastojen kalliit ja arvokkaat tietosisällöt tulee tarjota standardoitujen ja helppokäyttöisten käyttöliittymien kautta tutkijoille. Nykytilanteessa palvelujen käytön monimutkaisuus on valtavaa. Onko kirjastoissa myös omahyväisyyttä?

Raportti viestittää tutkimuskirjastoille, että tulevaisuus on nyt – ei 10 vuoden päässä. Kirjastojen palvelujärjestelmät tulee suunnitella nykyisten virtuaalitutkijoiden todellisen käyttäytymisen ympärille. Kirjastojen rooli e-tieteen markkinoilla marginalisoituu nykyisestä.

Kirjastojen mahdollisuudet ovat oman osaamisensa markkinoinnissa. Niillä on turvallinen ja arvovaltainen rooli informaatiomarkkinoilla. Informaatiolukutaidon valmennuksessa on todellinen tehtäväalue kirjastoille. Kustantajat ja julkaisijat hallitsevat markkinoinnin kirjastoja paremmin. Kirjastojen tuleekin harkita strategista kumppanuutta. Kirjastojen tulee lisätä e-kuluttaja-ystävällisyyttään - vähentää tylsyyttään ja älykkö-rooliaan. E-kirjojen tulo on haaste kirjastoille ja sen kumppanuudelle kustantajien kanssa. E-kirja lisää kirjaston ja sen asiakkaan etäisyyttä, mutta lähentää asiakasta kustantajaan. Kustantajat ovat havainneet, että (kirjastojen) asiakkaiden valmius maksaa e-julkaisuista on kasvanut. Kirjastojen pitää olla entistä enemmän kiinnostuneita asiakkaistaan ja heidän toiveistaan.

Ylimielisyys tappaa yrityksen - ei kilpailu

Tammikuun 14. päivä The New Yorker julkaisi pitkän jutun Google-yhtiöstä
The Search Party. Google squares off with its Capitol Hill critics. Toimittaja Ken Auletta on seurannut yhtiön johtotroikkaa hyvin läheltä pitemmän aikaa. Jutussa kerrataan yhtiön menestystarinaa. Avoimesti siinä kuvataan myös Googlen troikan johtamistapaa ja -filosofiaa. Troikka tekee päätöksiä vain yksimielisenä tärkeimmissä asioissa. Washingtonin yhteiskuntasuhteita hoitava yksikkö on kasvanut nopeasti kymmeniin työntekijöihin. Juttu on myönteinen Google-yhtiölle. Mainontabisneksen tekoa kuvataan syvemmältikin ja tietyllä tavalla ihastellaan yhtiön teknologista ja taloudellista osaamista. Perustajakaksikon tietynlaista filosofista ihanteellisuutta tuodaan myös myönteisesti esiin maailman tiedon organisoijina ja yksityisyyden kunnioittajina sekä ympäristöarvojen kannattajina. Toimitusjohtajan, Eric Schmidtin, ja Yhdysvaltain IT-piirien, itse asiassa pienen piirin, rooleja pohditaan. Schmidt sivuaa lopulta puheissaan myös Googlen tulevia asemia mahdollisissa oikeudenkäynneissä. Onko jotain tapahtumassa, kun New Yorkerilta tulee Googlesta näin pitkälti, jää miettimään. Schmidt filosofoi lopuksi, että “What kills a company is not competition but arrogance. We control our fate.”

MacBook Air, Android, Kindle

Tulevaisuuden päätelaite? Kannettava todellinen (mini)tietokone (ultraohut Mac), sähkökirjan erillinen lukulaite (Amazonin Kindle), älykännykkä (Google/Android)?

Steve Jobsin (Apple) lähtökohtana MacBook Airin suunnittelulle on ollut fakta (?), että amerikkalaisista 40 % lukee korkeintaan yhden kirjan (kokonaan?) vuodessa:

"It doesn't matter how good or bad the product is, the fact is that people don’t read anymore," he said. "Forty percent of the people in the U.S. read one book or less last year. The whole conception is flawed at the top because people don’t read anymore."

New York Times tietää jälleen mitä tuleman pitää? The Passion of Steve Jobs on artikkeli Jobsin MacBook Airin julkistuksesta Macworld Expo -messuilla ja Jobsin haastattelu.

Viikon päästä uutisoidaan Lapin korkeakouluyhteisön suuntaviivoista

Valmisteluryhmän esitykset ovat tulleet tänään jo korkeakoulujen introihin luettavaksi. Solidaarisuudesta pitää odotella vielä viikko, ennen kuin aletaan repostella niitä. Melko radikaaleilta ne vaikuttavat. Väliviikon uutisiakin on kuitenkin riittänyt.

Netin historia on tällaiselle tavalliselle käyttäjälle ollut lähinnä selainten ja hakukoneiden historiaa. Syksyllä 1994 asensin Netscape-selaimen ensimmäisen kerran. Olihan se kovan tuntuinen juttu epävakaan Mosaicin jälkeen. Googlesta kuultiin vasta myöhään 1990-luvun lopulla. Pitkään rinnalla käytin muita, vanhempia hakukoneita. Googlen koin taas eräänä uutena, väliaikaisena hakukoneena. Mieleen ei edes tullut hankkia aikanaan ison G:n osakkeita. En muista vuotta, jolloin muut hakukoneet tipahtivat työkalupakista ja Google riitti. Kymmenkunta vuotta on pärjätty Googlella ja entisestä kriittisestä hakukonekäyttäjästä on tullut äärimmäisen utelias hakukoneen kehityksen seuraaja.

Lähes samoille päiville sattui kolme tietyllä tavalla toisiaan sivuavaa uutista. Netscape on lopetettu, Wikipedian perustaja on lanseerannut uuden hakukoneen Wikian ja Google on avannut suomalaisen ja ruotsalaisen Book Search-hakupalvelun. Hakukone Wikia on yhteisöllinen, jota on kehittämässä/arvioimassa vapaaehtoisjoukot Googlen Open Directorin tapaan. Kauppalehti kertoi Wikiasta eilen maanantaina näin. Sama media kertoi muuten myös Googlen uutuuksista.

Amazon myös lainaa kirjoja Kindlen kautta?

Newsweekin laajassa erikoisartikkelissa The Future of Reading yhtiön CEO Jeff Bezos kertoo olevansa avoin myös kirjojen "lainaamiseen" joskus Kindle-palvelussa. Onko tuossa palveluprosessissa tilaa kirjastoille jää nähtäväksi. Lue lisää mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Kindlen nettiyhteyksillä lukija voi hakea Google-haulla tukea ja taustoja lukemiseensa. Tuleeko Kindlen julkistaminen juuri nyt antamaan tukea myös Googlen mahdollisille oikeusprosesseille jää niinikään nähtäväksi?

Google panee kyynikon koville

Kirjoittaa Kaleva maanantaina 12. marraskuuta jutussaan Googlen Luulajan toimistosta Pohjois-Ruotsissa.

Jättiläinen tuli Luulajaan ja toi mukanaan seinät kaatavan yrityskulttuurinsa, lehti jatkaa alaotsikossaan. Luulajan yksikön vetäjä Peter Parnes korostaa jutun mukaan sitä, että työssä pitää olla hauskaa. Maria Göth, myös entinen pienyrittäjä, arvostaa Googlen yrittäjyyshenkeä. Yhtiön toimisto sijaitsee Aurorum-teknologiakylässä.

Luulajassakin 20 % työajasta käytetään luovaan "laiskotteluun". Lounaat ovat Googlen yleiseen tapaan Luulajassakin (Luleå) todella ilmaiset. Suomalaisia ei ison G:n pohjoisruotsalaisessa yksikössä ole. Ei oululaisiakaan.

Ihmetteleekin sitä, miksi Google on Luulajassa ja Helsingissä, mutta ei Oulussa. Suomen Googlen keulakuva edustaa kaunoluistelumaailmaa, Luulajan taas IT-maailmaa. Oulussa voi syntyä irkkauksen kaltainen keksintö, mutta Suomen toimiston paikaksi kaupunki ei ole vielä kelvannut.

Googlen kanssa sängyssä - kirjastotkin

Raflaavan vertauksen heittää Michiganin yliopiston kirjastojen johtaja, professori Paul Courant vastikään aloittamassaan blogissaan Au Courant kritisoiden niitä asenteita, joita Googlen massadigitointihankkeissa olevia kirjastoja kohtaan osoitetaan

Ansiokkaan akateemisen uran tehnyt Courant puolustelee ja perustelee yliopistonsa ja kirjastonsa massadigitointihanketta Googlen kanssa. Neljän vuoden päästä urakka olisi valmis ja 7 miljoonaa nidettä kirjaston kokoelmista olisi skannattu.

Courant tuo esiin nettisukupolven opiskelijoiden mediakäyttäytymisen ja tarpeen saada kaikki ja heti - netistä. Digitoidut aineistot muuttavat tieteellisen tutkimuksen perinteisiä prosesseja. Massadigitointihanke on sinällään tärkeä kokeilu siitä, miten vanhoja painettuja tutkimuskirjallisuuden kokoelmia käytetään digitoituna. Courant korostaa taloudellista näkökulmaa massadigitoinnin taustalla. Googlen digitointityö ei maksa kirjastolle mitään kirjaston saadessa hankkeessa myös oman digitaalisen kopion kirjoistaan ikuiseen käyttöön. Kirjastoluettelon kautta kaikki digitoidut kirjat ovat tiedonhakijoiden saavutettavissa ja kokotekstit käytettävissä tekijänoikeuslain niin salliessa. Massadigitoinnissa syntyvät kymmenet miljoonat sähköiset kirjat eivät jää Googlen valvontaan, vaan perinteinen kirjastolaitos tarjoaa myös niihin pääsyn nyt ja tulevaisuudessa. Open Content Alliance -hankkeessa, jossa ei mennä petiin Googlen kanssa, kirjastot maksavat tuhansia taaloja (30$/kirja) digitointimäärien jäädessä kymmeniin tuhansiin niteisiin.

Library Journal uutisoi myös Courantin voimakkaan esiintulon maanantain 12. marraskuuta artikkelisssaan. Lokakuun 22. päivä The New York Times -lehti päivitti nettiuutisessaan johtavien kirjastojen ja kirjastoryhmittymien sijoittumiset massadigitoinnin asemasodassa.
Media herkistynee entisestään vuodenvaihteessa. On ennusteltu, että syytökset Googlen tekijänoikeuslakien rikkomisesta tulisivat tuomioistuinkäsittelyyn heti alkuvuodesta 2008.

Jäämmekin seuraamaan päteekö Paul Courantin ajatelma vastaisuudessakin - mieluummin sängyssä Googlen kanssa kuin nukkua yksin.

Google Book Search is More Accessible

Google Book Search is More Accessible

Google Book Search -palvelu antaa joitakin kokotekstikirjojansa luettavaksi ja kopioitavaksi/lainattavaksi/viitattavaksi myös pelkkänä tekstinä kuvan ohella (tekstisivut skannattuina kuvina alkujaan).



"Vie plain text" -vaihtoehto kirjan sivujen näkymäksi on valittavissa kokotekstikirjojen lukutilan oikean reunan palkista ylhäältä. Katso kuva yllä. Optinen tekstintunnistus ei ole aina onnistunut täydellisesti. Lue oheinen juttu.

American Historical Association Blog: Google Books: What’s Not to Like?

American Historical Association Blog: Google Books: What’s Not to Like?

Kerrankin kunnon keskustelua Google Book Search -palvelun laadusta, skannausten onnistuneisuudesta,indeksoinnista, perinteisen luetteloinnin roolista, julkisen sektorin dokumenttien tekijänoikeuksista jne.

Miksi lukisin kirjaa päätelaitteen ruudulta?

Tapasin oululaisen Päivi Kytömäen Pohjanportin kokouksessa menneellä viikolla. Kahvikeskusteluissa oli esillä Westön Finlandia-palkittu. Totesimme Päivin kanssa molemmat, että Helsingin kartta olisi ollut mukava olla koko ajan käsillä kirjaa lukiessa. Mutta mistä sen kartan siihen hätään. Kirja kädessä nettiruudulle vähän väliä? Älytöntä.

Google on myös sen oivaltanut. Google Book Search -palveluun on yhdistetty yhtiön kartta-palvelu. Kirjan maantieteellisistä tekstimaininnoista voi klikata suoraan karttapalveluun.

Westön 600-sivuinen painettu kirja ei ollut kovin käyttäjäystävällinen sängyssä. Kokeile vaikka kirja toisessa kädessä ja voileipä toisessa.



Ylläoleva on kuva tästä Googlen sivusta. Vertaile palvelua kuitenkin esimerkiksi Gutenkarte-palveluun, joka on yhdistetty Projekti Gutenbergin kokoteksteihin (palvelu toimii moitteettomasti ainakin Firefox-selaimella). Perusteellisemmin koko aiheesta esim. Inside Google Book Search.

Vertailun vuoksi Jules Vernen teoksesta Googlen palvelukokonaisuus ja Gutenkarten sovellus. Huomaa Wikipedia-sanakirjan oivallinen yhdistäminen Gutenkarten palveluun.

Miksi en lukisi ruudulta ainakaan tänään? ;-)

Microsoftin Live Search Books

on avattu Suomen itsenäisyyspäivänä. Kirjastoina mukana mm. British Library ja Kalifornian yliopisto UC Berkeley mukaanlukien. Kirjastojen omaa tuotantoa on skannattu näköjään paljon mukaan aivan viime vuosikymmeniltäkin. Tekijänoikeudethan vapautuvat Yhdysvalloissa vasta vuotta 1923 vanhemmilta teoksilta.

Kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoista aineistoa tuottaneen Regional Oral History Officen (Bancroft Library Kalifornian yliopistossa) puhtaaksikirjoitettuja raportteja on skannattu kokotekstinä Microsoftin palveluun. Kalifornian yliopisto on mukana myös Googlen kirjapalvelusssa, mutta edellä mainitut raportit ovat vain viitetietoina Google Book Searchissä. Katso esimerkiksi vuonna 1965 julkistettu Oscar Lewisin noin 150 sivuinen, hakemistolla varustettu haastattelu "Literary San Francisco". Amazonin kirjatietokannassa julkaisu on myös - ei kuitenkaan saatavilla eikä ostettavissa. Viite San Franciscon kaupunginkirjaston kokoelmatietokannassa.

Edellä mainittuun raporttiin liittyvistä tekijänoikeuksista raportin alkusivuilla todetaan kirjaintarkasti (= copy-paste -lainaus) seuraavaa :
"All uses of this manuscript are covered by an
agreement between the Regents of the University
of California and Oscar Lewis, dated 1 September
1965. The manuscript is thereby made aval
for research purposes. All literary rights in
the manuscript, including the right to publish,
are reserved to The Bancroft Library of
University of California at Berkeley. No part
of the manuscript may be ouoted for tmblicat
without the written permission of the
of The Bancroft Library of the University
California at Berkeley."

Microsoft on hankkinut näköjään oikeudet kyseisille kokoteksteille. Sisällöllisesti kyseinen julkaisu-/raporttiryhmä on erittäin mielenkiintoinen ja omannee laajempaakin mielenkiintoa. Onko Microsoftin hankkeessa panostettu myös aineistojen valintaan?

Microsoftin palvelusta tullee todellinen kilpailija Google Book Searchille. Tutustu Live Search Books. Miksihän IE:n uusin englanninkielinen selainversio toimii niin hyvin tässä palvelussa ;-) Ohjeita palveluun yhtiön omasta blogista.

Uusia kriittiisä arvioita Google Book Search -palvelusta: Dr. Peter Jacso ja Mick O’Leary.