Juha Hakala ja uusi vapaakappalelaki

Uusin KIDE-lehti on teemoitettu muistille. Lehdessä etsitään vastauksia siihen, ”mikä on kirjaston rooli ja merkitys kansankunnan muistin säilyttäjänä, miksi politiikassa muistellaan pahalla, mihin on tallennettu organisaation muisti, mikä merkitys muistelulla on ikäihmisille ja miten saada pohjoisen muistot takaisin Lappiin.”

Juha Hakalan, Kansalliskirjaston kehittämisjohtaja, mielenkiintoisessa haastattelussa uusi vapaakappalelaki eli laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä avautuu ja konkretisoituu aivan uudella tavalla. Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva pakinoi aiheesta arkistolaitos hävittäjänä ja säilyttäjänä.

Lehdessä on paljon muutakin kuivasta tieteellisestä tekstistä virkistävästi poikkeavaa, mutta akateemisestikin antoisaa luettavaa. Kesälukemiseksikin sopivaa.

Oulu - Pohjois-Suomen kulttuuripääkaupunki?

Toivottavasti Kaleva sallii ylläolevan painetun uutisensa (1.4.2008) kopioinnin ja uusjulkaisemisen tässä blogissa? Erinomainen sähköinen media, Kaleva.plus, ei ole sitä julkaissut - ainakaan vielä, joten googlettamalla sitä ei ruudulle saa. Merkittävä uutinen! Ei liene aprillia, koska numeron kivikukko-uutinen on jo pilaksi myönnetty.

Finnkino aloittaa siis satelliittilähetyksinä ainakin Metropolitanin valittujen oopperoiden suorat lähetykset - myös Ouluun. Tätä siis merkitsi muutamien oululaisten käynti Haaparannalla vuoden alussa katsomassa Karita Mattilaa? Mikähän lie Rovaniemen tilanne? Muutaman päivän Lapin Kansat on lukematta. Jos niissä olisi sama ilouutinen?

Ruotsin digibioketju ja Folkets Hus Parker -yhteisö lähettää jo kokeeksi suorina lähetyksinä eri puolille Sveean maata myös Dramatenin teatteria sekä jääkiekkodraamaa.

Keksinkin yhteyden kirjastomaailman ja Sirius-satelliitin suorien lähetysten välille. Miksi NYPL (New York Public Library) ei lähetä loistavaa live-tapahtumatarjontaansa maailmalle satelliitin avulla? NYPL:in taidekirjasto sijaitsee muuten Metropolitanin kanssa samassa rakennuskompleksissa betoniseinän erottaessa ne. Seinä ei toivottavasti ole mikään Berliinin muuri.

Oulusta on tulossa kovaa vauhtia ainakin Pohjois-Suomen kulttuuripääkaupunki. Rovaniemi jäi vähän lepäämään kilvan jälkeen Oulun jatkaessa Oulu15-ohjelmallaan. Kaupungin liike-elämä näyttää olevan mukana. Toivotaan kaupungillekin voimaa,uskoa ja rohkeutta.

Yliopistot ja korkeakoulut niputettiin

Opetusministeriön kevään tulosneuvotteluja pohjustava seminaari korkeakoulujen johdolle Helsingissä 7.3.2008. Tilaisuuden virallinen nimi: Korkeakoulujen ja tiedelaitosten tulos- ja tavoiteneuvottelut vuonna 2008 -seminaari. Rakenteellinen kehittäminen kuitenkin sisällöllisenä ytimenä.

Tilaisuuteen oli valmistettu muistio Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosille 2008-2011. Muistion kansilehdellä seisoo kehystettynä teksti: ”Opetusministeriö esittää tässä asiakirjassa valtakunnallisen korkeakoulupolitiikan linjauksiin pohjautuvat suuntaviivat siitä, millaisiin tavoitteisiin ja ratkaisuihin korkeakoulujen tulisi rakenteellisessa kehittämisessä pyrkiä. Tässä muistiossa esitettyjen kehittämisehdotusten vaihtoehtoina tulevat kysymykseen muutkin ratkaisut, jotka tiivistävät korkeakouluverkkoa ja kehittävät korkeakoulutuksen ja tutkimuksen rakenteita, parantavat opetuksen ja tutkimuksen laatua sekä vahvistavat korkeakoulujen alueellista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta.”

Oulun yliopistolla hengähdettiin helpotuksesta

Noin dramaattisesti otsikoi Kaleva 11.3.2008 juttunsa ministeriön muistiosta. Muistio sisältää OPM:n vision korkeakouluverkosta 2020 ja korkeakoulujen strategisista liittoumista. "Nyt meillä on opetusministeriön kanssa yhteisymmärrys tulevaisuudesta eli me kuulumme raskaaseen tiedeyliopistojoukkoon. Tämä linjaus on erittäin tärkeä. Oli olemassa pelko, että joutuisimme uudistuksessa väärään ryhmään", Lajunen selittää - sanomalehti Kalevan mukaan. Väärällä ryhmällä rehtori Lajunen, Kalevan mukaan, tarkoittaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välisiä strategisia liittoutumia. Ministeriö esittää strategisia liittoumia Lappeenrannan, Lapin ja Vaasan suunnalle.

Kirjasto- ja tietopalvelut ovat melko näyttävästi mukana suuntaviivat-muistiossa

- Laitos- ja tiedekuntakirjastoista suurempiin kirjasto- ja tietopalvelukeskuksiin
- Edistetään kirjastoyhteistyötä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kesken
- Huomioidaan yhteistyömahdollisuudet kunnallisen kirjastoverkon kanssa
- Kirjastojen keskittämisessä otetaan huomioon alojen ja korkeakoulujen erilaiset tarpeet
- OPM:n hanke edistää ja koordinoi kirjastojen rakenteellista kehittämistä
- Kansalliskirjaston asemaa kaikkien kirjastojen palvelukeskuksena vahvistetaan
- Mikkelissä toimivan mikrokuvaus- ja konservointilaitoksen digitoiminta vakinaistetaan
- Kansallinen digitaalinen kirjasto perustetaan vuoteen 2012

Yliopistokirjastojen neuvostolla on tilaisuus tavata 29. toukokuuta johtaja Anita Lehikoinen opetusministeriössä pidettävässä neuvottelussa. Silloin ovat neuvotteluissa esillä myös korkeakoulukirjastoille rakennemuutoksessa asetetut tulokset ja vaikuttavuustavoitteet.

"Uudistuksessa piilee sudenkuoppia" otsikoi samainen Kaleva (ke 5.3.08) mielenkiintoisen haastattelunsa, jossa professoriliiton puheenjohtaja Risto Laitinen analysoi suurten ikäluokkien kokemuksella korkeakoulujen rakennemuutoksia. Palataan asiaan.

Yliopistojen ranking

Yliopistoja rankkaa muun muassa kolme jo nimeä saanutta nettipalvelua: Shanghain lista, Webometrics ja The world university rankings.

Palvelut eroavat toisistaan käyttämiensä listausmenetelmien suhteen. Shanghain listaa on leimannut, suhteettomastikin, Nobel-palkinnot, joiden painoarvo listan mittaristossa on 10 prosenttia. Webometrics korostaa tieteellisen julkaisemisen ohella yleensäkin yliopiston nettinäkyvyyttä. The world university rankings on Times Higher –lehden palvelu tuoden omaleimaisesti rankkeeraukseen mukaan opiskelija/opettaja-suhdeluvun. Onko kyse kuluttajansuojasta vai vastuun kiertämisestä, kun Shanghain lista julkaisee palvelustaan vastuuvapauslausekkeen.

Helsingin yliopisto listautuu luonnollisesti kaikissa palveluissa.


Yliopistotutkijat eivät juuri arvosta näitä listoja. Yliopistojen hallinto lienee niistä kuitenkin kiinnostunut. Alivaltiosihteeri Vesa Vihriälä valtioneuvoston kansliasta esittikin korkeakoulujen ja tiedelaitosten johdon päivillä Jyväskylässä viime vuoden marraskuussa viereisen kalvon, jonka tiedot ovat Shanghain listalta. Hänen koko kalvoesitys on selattavissa täällä. Webometrics lienee esitelty myös Suomen yliopistojen rehtorien neuvostolle. Valtaosa Suomen korkeakouluista mahtuukin palvelun 4000 listatun oppilaitoksen listaan.

Webometrics tarjoaa yliopistolistauksen ohella listattuna myös maailman 200 näkyvintä julkaisuarkistoa – institutional repositories. Julkaisuarkistojen listalle on Suomesta päässyt kolme palvelua: Helsingin yliopiston Ethesis-palvelu, Kansalliskirjaston Doria-palvelu sekä Viikin tiedekirjasto. Doria-palvelua kutsutaan sen ”oikealla” nimellä eli DSpace-palveluksi. Viikin tiedekirjasto kehysorganisaationa on mainittu palvelussa, vaikka virheellinen URL ei viittaa sen kummemmin DViikki-palveluunkaan.

Yliopistojen mittaus on tullut jäädäkseen. Nauraminen on loppunut?

Rohkea ja kaunis AVAUS

”Kirjastot ilman seiniä… Virtuaalinen kirjasto… Digitaalinen kirjasto… Sähköinen kirjasto… Avatarit kirjastonhoitajina toisessa elämässä…” Kaikesta edellä olevasta puheesta huolimatta Helsingin yliopiston Keskustakampuksen kirjaston arkkitehtuurikilpailun tulos julkistettiin perjantaina 29.2. uusin seinin, uusin avoimin ikkunoin. Suunnitelman voittanut ehdotus ei vain avaudu se suorastaan valaisee – Kaisaniemen kadun. Lue lisää ja katsele tarkemmin Kirjastot 2015 –sivulta ja siellä kilpailun julkistusuutisesta, josta allaoleva kuvakoonnos on lainattu.




Kirjastot kohottavat profiiliaan hyvin konkreettisesti. Helsinki 2015 ei ole ainoa uutuus eikä jääne Helsingissäkään ainoaksi uutukaisuudeksi, pääkaupunkiseudusta puhumattakaan. Turun kaupunginkirjaston lasipalatsikorttelillakin on edelleen uutuuden leima. Uusi on vielä Tampereen Linnakin. Milloinka ovat vuorossa ammattikorkeakoulu- ja yliopistokirjastojen yhteiset uudet rohkeat, arkkitehtooniset avaukset? Onko Tritonian yhteyteen kasvamassa erään Suomen kauneimman kampuksen ohella eräs rohkeimpia kirjastotilakokonaisuuksia? Rohkenevatko Lapin korkeakoulukirjastot uudistaa rehtori Riepulan (emeritus) visiot Opiskelijatalosta, joka kattaisi korkeakouluopiskelijoiden kirjastopalveluja sekä ravintola-, viihde- ja muita vapaa-ajan palveluita?

Pohjoisen yliopistoista puhutaan ja kirjoitetaan

”Jos Oulun yliopistosta syntyy provinssissa sijaitsevan maakuntayliopiston mielikuva, jo se on vahingollista. Oulun pitää vastakin olla nimenomaan korkeatasoinen tiedeyliopisto.” Kaleva kirjoitti edelläolevin sanoin viime perjantain pääkirjoituksessaan, joka oli otsikoitu raflaavasti Oulun yliopiston asema uhkaa horjua.

Lauri Lajusen seuraavan päivän eli lauantain alakerran otsikko (Iso koko ei takaa tieteen tasoa) ei viittaa siihen, että Oulun yliopisto olisi pieni kooltaan. Hän viittaa Pisa-tutkimuksiin ja jopa Shanghain listaan ja kuinka pieni Suomi on niissä pärjännyt. Oulun tuore arviointi tiedeyliopistona antoi niin hyvät tulokset, että Lajunenkin pitää itsestään selvänä, että Oulu on riittävän kokoinen. Ja yliopistoksihan 15.000 opiskelijan laitos on todellakin iso. Alakerran otsikko viittaa myös suomalaisen yliopistolaitoksen opettaja- kautta opiskelijamääräsuhteeseen, minkä suhteen merkittävä parantaminen toisi parannusta myös tutkimuksen ja opetuksen laatuun. Valtionhallinnon tuottavuusohjelmat ovat kuitenkin myrkkyä tähän tautiin.

Kyösti Oikarinen, tunnetaan myös nopeasti kunnallispolitiikassa edenneenä, sohaisee saman lehden ja saman päivän pikku-uutisessa arkaa kohtaa – Oulun ja Lapin yliopiston yhdistämistä. Aiheen huusi aikanaan hiljaiseksi Lapin edellinen rehtori Esko Riepula. Aina voi kysyä onko Oikarinen jo aloittanut myös rehtorinvaalikampanjansa? Onko kysymys haudattu taktisista syistä pohjoisessa tähän saakka.

Lapissa ei ole oltu juuri huolissaan maakuntakorkeakoulun mielikuvasta. Tiedeyliopistona Rovaniemen yliopistoa on lanseerattu viime aikoina kahden pilarin tutkimusyliopistona - arktisuuden ja matkailun. Kolmenkymmenen vuoden aikana Lappiin on kehittynyt kuitenkin vahva oikeustieteellinen tiedekunta, ajallisesti yhtä vanha on kasvatustieteellinen tiedekunta, yliopistossa on myös yhteiskuntatieteitä sekä sisällöllisesti laaja-alainen mutta iältään nuori taiteiden tiedekunta. Lapin korkeakoulukonserni käsitteenä kattaa myös alueen kaksi ammattikorkeakoulua, joiden mukanaolo konsernissa ei kuitenkaan tuo mitään lisäarvoa tiedeyliopiston kuvaan.

Lyhyen pitkän marssin seuraava etappi lienee maaliskuun 7., jolloin opetusministeriö puhuttaa jälleen yliopistoväkeä.

Semanttinen web kansalliseksi voimavaraksi

FinnONTO-hanke on ollut Eero Hyvösen tutkimusryhmän Semantic Computing Research Group (SeCo), http://www.seco.tkk.fi/ keskeisiä mittavia viime vuosien ponnistuksia. Tammikuun lopulla järjestetty hankkeen tulosten esittelyseminaari on jo mennyt, mutta tilaisuuden esittelymateriaali ei hetikään vanhene.

Tutkimusryhmän mottona on: “Making computers and the web more intelligent and interoperable!”

Ryhmän semanttisen webin sovelluksista ja demoista osa lienee jo tuttuja: CultureSampo, MuseumFinland, Opas, Opintie, Orava, Promoottori, HealthFinland,Temp-O-Map, GeoSearch. Näistä Opas liittyy kirjastomaailmaan ja tunnetaan paremmin Kysy kirjastonhoitajalta –palveluna.

FinnONTO hankkeen toi esille myös Tietolinja-lehti numerossaan 1/2007, jolloin lehden saatesanoissa Laila Heineman totesi: ”Yleisen suomalaisen ontologian, eli YSOn, ensimmäinen versio on saatu nyt julkaistua yli kolmen vuoden rankan työn jälkeen. Sitä kehittänyt FinnONTO-projekti palkittiin TEKESin FENIX-ohjelman loppuseminaarissa parhaana projektina kategoriassa "tietämyksen hallinta". Tästä työstä kirjoittavat ontologiaa ja ONKI-palvelinta kehittäneet SeCo-tutkimusryhmän jäsenet." Saatesanat viittasivat allaolevaan artikkeliin lehdessä:

Yleinen suomalainen ontologia YSO - kohti suomalaista semanttista webiä
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20071264
Eero Hyvönen, Katri Seppälä, Kim Viljanen ja Matias Frosterus

Graduja, ja väitöksiäkin, on alkanut parin viime vuoden aikana tulla lähinnä Helsingin ja Jyväskylän yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksilta:
* Käyttäjäkeskeinen moninäkymähaku semanttisessa portaalissa, Osma Suominen, HY, 2008
* Semanttinen tiedonhaku, Jussi Heinonen, HY, 2007
* Tekstidokumenttien automaattinen ontologiaperustainen annotointi, Olli Alm, HY, 2007
* Semanttinen web ja sukututkimus, Myllynen, Jenni, JY, 2007

Tietoviikko selosti aihetta pitkässä, mielenkiintoisessa jutussaan Semanttinen web on jo täällä [Jouni Junkkaala 19.2.2008, 17:58]

Lapin Kansa julkaisi myös aiheesta artikkelimme alakerrassaan tammikuun lopulla.

Lapin yliopiston tuleva asema

Uutisen kärki: "Lapin yliopisto itsenäinen". "Lapin yliopisto ei ole uhattuna". Kuka, mikä on/on ollut uhkaamassa? Oulun yliopisto? Opetusministeriön uhka poistaa koko yksikkö yliopistojen kartalta? Merkitseekö itsenäinen myös yksinäistä? Onko yksinäisyys uhka tai riski? Onko Lapin yliopiston koko nykyisellään riittävän suuri?

Opetusministeriö valmistelee korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosiksi 2008–2011. Ministeriön perjantainen (15.2.) tiedote kertoo, että korkeakouluja ja yksiköitä on vuonna 2012 nykyistä vähemmän, ne ovat taloudellisesti vahvempia ja että yksiköt tulevat olemaan nykyistä suurempia.

Yliopistoja tulisi olemaan enintään 15 ja ammattikorkeakouluja 18. Tämän verkon sisällä yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla olisi 4-5 strategista liittoumaa.

Suuntaviivat esitellään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rehtoreille 7.3.2008.

Miettimään jää mikä rooli Lapin korkeakoulu -konsernilla tulee loppujen lopuksi olemaan? Onko yliopistostatuksen menettäminen ollut uhan alla? Olisiko Lapin korkeakoulu -konsernin sisällä perinteistä, suomalaista yliopistoa. Onko opetusministeriölle kylliksi se, että taideyliopistojen määrää vähennetään yksiköitä yhdistämällä? Viiteentoista ei päästä pelkästään taideyliopistoja karsimalla. Mitä muuta?

Lapin korkeakoulukirjasto -yksikkö on pitänyt sisällään linjauksen yliopiston kirjastojen (2 erillistä hallinnollista yksikköä) ja läänin kahden ammattikorkeakoulukirjaston yhteistyön tiivistämisestä hallinnollisestikin. Kuuluisiko yksikkö jatkossa yliopistokirjastojen sektorille vai amk-kirjastojen sektorille vai peräti erikoiskirjastojen sektorille?

Karita Mattila Haaparannalla

Suomalaiset kansoittivat Haaparannan Folkets Husin digibion tänään lauantaina 16. helmikuuta, kun Metropolitan lähetti suorana HDTV-lähetyksenä Puccinin Manon Lescautin.

Karita Mattilan suoritus oli häikäisevä unohtamatta Marcello Giordania tenoripääosassa. Renee Fleming ihasteli väliaikahaastattelussaan myös Mattilan näyttelijäntaitoja ja sai näytön Karitan fyysisistäkin kyvyistä tähden laskeutuessa spagaattiin.

Kolme teknistä, lyhyehköä häikkää häiritsi esitystä. Uuttahan ja uniikkiahan ne eivät ole. Siitä huolimatta toimintaa kehitetään ja Kungliga Operankin esityksiä tulee HD-jakeluun Ruotsissa. Lue lisää osoitteesta www.fhp.nu/falstaff

Historialliselta tuntuu edelleenkin istua katsomassa suoraa lähetystä maailman metropoleista, tällä kertaa New Yorkin Metropolitanista, täällä maailman reunalla Haaparannalla, napapiirin tuntumassa.

Oulun kaupungin kulttuurivaikuttajia istui katsomossa olihan Kaleva kuukautta aiemmin tehnyt kokosivun jutun Haaparannan digibiosta.

Rovaniemen perinteinen media ei ole reagoinut vielä mitenkään Haaparannan ja Ruotsin saamiin suoriin HD-lähetyksiin. Mikä elämys olisikaan katsoa suoraa Metropolitan oopperan lähetystä maailman turistien joukossa Arktisen keskuksen suuressa auditoriossa!

Vesa Sirenin arvosteluja lukee entistä tarkemmin nähtyään itsekin, jos ei saman, niin kuitenkin Karita Mattilan live-esityksen Metropolitanista.

Että mitenkä MET-ooppera liittyy kirjastoelämään? No, Metropolitanin seinän takana on New Yorkin yleisen kirjaston taidekirjasto. Kuvassa vasemmalla oleva korkea seinä on Metropolitanin puolta. Erittäin vahva liittymäkohta kirjastomaailmaan.

Suomeen 4-5 huippuyliopistoa

Korkeakoulupolitiikkaan erikoistunut toimittaja Marjukka Liiten referoi Helsingin Sanomissa 1.2.2008 Sitran Antti Hautamäkeä mm. näin:

"Suomeen tulisi perustaa 4-5 tutkimuksen huippuyliopistoa, ehdottaa johtaja Antti Hautamäki Sitrasta.

Hautamäki on palannut kahden vuoden tutkimusvapaaltaan Yhdysvalloista, jossa hän tutustui muun muassa ympäristöteknologiaan ja huippuyliopistojen syntyyn."

Bloginpitäjä: Ja mitkähän nuo 4-5 huippuyliopistoa olisivat. Helsinkiin täytyy mahtua kaksi huippua - Helsingin yliopisto ja tuleva innovaatioyliopisto. Keskisessä Suomessa on niin totista yritystä tamperelaisten ja jyväskyläläisten kesken, että ihme olisi ellei kolmen yliopistotasoisen yksikön voimin syntyisi huippua. Entä minne ne pari jäljellä olevaa huippua? Itä-Suomen yliopisto Kuopion ja Joensuun kesken tuntuu kookkaalta koalitiolta, mutta riittääkö se Turun seudun korkeakoulujen pyrkimyksille ja akateemisille perinteille. Epäilyttää. Mitä jää Oululle käteen? Lapin yliopiston kanssa se kattaisi puolet Suomesta, mutta riittääkö liittoutuminen paikallisten ammattikorkeakoulujen kanssa pistesijoille pääsemiseen?

"Sitra julkisti torstaina kirjan Kestävä innovointi - innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä, jonka Hautamäki laati toimiessaan vierailevana tutkijana Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä."

Bloginpitäjä: Suomessa on selvästi jo olemassa Berkeley-mafia, joka sikäläisin opein toteuttaa korkeakoulupolitiikkaa Suomessa :-) Hautamäen lisäksi porukkaan kuulunevat Pekka Himanen ja Jukka Kemppinen.

"Hautamäen mukaan lisärahoitusta ei enää kannattaisi panna teknologiaan vaan yliopistojen kehittämiseen...Kalifornian mallin mukaan Suomessa voisi Hautamäen mielestä olla eri roolin omaavia yliopistoja. Muutama keskittyisi laaja-alaisesti tieteeseen ja muutama erikoistuisi opetukseen tai toimisi kampuksena. Loput olisivat lähinnä ammattikorkeakouluja. "

Bloginpitäjä: Viisaan tuntuinen, riskitön pitkän tähtäimen strategia. "Maakunnallisten" korkeakoulujen asemaa jää miettimään. Puolenkymmenen kansainvälisen tutkimusyliopiston rinnalla voinee elää muutama maakunnallinen tutkimuskorkeakoulukin profiloituneena hyvin tarkoin rajatuille tutkimusalueille. Vertaa Lapin yliopiston suunnitelmat Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutista. Maakuntakorkeakoulu-käsite on jo käytössä. Käsite voi osoittautua paljon ennakoivammaksi, kuin mitä milloinkaan oli tarkoitettu.

Tämän jutun kuva johtaja Antti Hautamäestä on lainattu
Sitran sivuilta.

Information behaviour of the researcher of the future

Google-sukupolvi (vuoden 1993 jälkeen syntyneet) on tottunut tietokoneisiin, luottavat hakukoneisiin, katselevat mieluummin kuin lukevat – eivätkä omaa kriittistä ja analyyttistä informaatiolukutaitoa. British Libraryn ja JISCin tukema raportti Information Behaviour of the Researcher of the Future kuvaa tämän nettisukupolven käyttäytymistä. Raportissa referoidaan myös CIBERin (Centre for Information Behaviour and the Evaluation of Research) tutkimuksia, joissa on seurattu nykytutkijoiden digitaalista käyttäymistä seuraamalla logitiedostoista, kuinka he käyttävät e-lehtiä, tietokantoja, e-kirjoja sekä tutkimuksen portaaleja digitaalissa kirjastoissa.

Tutkimusten tulokset ovat kirjastojen kannalta hyvin tärkeitä. Kirjastojen tulisi lopettaa käyttötilastojen ja e-julkaisujen lataustilastojen syynäily ja seurata tarkemmin ja lähempää asiakkaidensa todellista käyttäytymistä tiedonhankinnassa.

Logitiedostot kertovat, että tutkijat ovat siirtyneet aktiiviseen selailuun lukemisen sijasta. Verkkolehti ja ekirjasivuilla viivytään hyvin lyhyen aikaa, muutamia minuutteja. Opiskelijoille kirjastojen sivustot näyttäytyvät usein organisaationäkymänä eivätkä ne rakenna yhteyttä sisältöpohjaisiin tiedonlähdenäkymiin. Myönteinen asenne informaatiolukutaitoon ei ole siirtynyt opettajilta Google-sukupolvelle. Kirjastojen läsnäolo opiskelijoiden ja nuorten omissa virtuaalisissa yhteisöissä on tarkkaan harkittava. Onko kirjasto hyödyllinen ja tarpeellinen nuorille noilla foorumeilla. CIBERin pohdiskeluissa kirjastoyhteisön pitäisi olla huolissaan ekirjan tulosta eikä soiaalisesta webistä. Superbook projekti on CIBERin uusi hanke.

What might the information environment be like in 2017? kysyy raportti.

Raportti nostaa todennäköisiä kehitystrendejä esiin:

A unified web culture
Kaikki ikäpolvet tulevat olemaan netissä ja netti on arkipäivää useimmissa kodeissa.

The inexorable rise of the e-book
Ekirjan tulo on väistämätön. Oleellista ei ole se, miten julkaiseminen tapahtuu, vaan miten julkaisuihin päästään, miten access on järjestetty.

More content explosions
Kirjaston tulisi jo valmistautua siihen tilanteeseen, kun kaikki tieteellinen aineisto on saatavissa tutkijan/käyttäjän omalta päätteeltä. Tämä on uhka ja mahdollisuus kirjastoille. Käyttäjien tuottamat sisällöt kasvavat paljon nopeammin kuin kirjaston lisensoimat tietoaineistot.

Emerging forms of scholarship and publication
Tutkijat julkaisevat töidensä versioita entistä enemmän ei-perinteisillä tavoilla julkaisuarkistoissa, blogeissa, wikeissä ja henkilökohtaisilla webbisivuillaan. Vertaisarviointi hakee uusia muotoja. Online-pohjainen yhteistyö lisääntyy. Pysyykö kirjasto tämän kehityksen perässä? Miten onnistuu arkistointi ja versioinnin hallinta kirjastoissa? Digitaaliset dokumentit ilmestyvät ja pian taas häviävät. Koko tiedeyhteisöä koskettaa haaste, kuinka hyödyntää netin interaktiiviset mediat ja kuitenkin säilyttää tieteellisen julkaisemisen luotettavuus (”how to take advantage of new interactive media while still protecting the integrity of scholarly media”).

Virtual forms of publication
Virtuaaliyhteisöt (Second Life jne.) tuottavat palveluja jäsenilleen. Monet näkevät pitkän tähtäimen tulevaisuuden olevan tämän kaltaisissa yhteisöissä myös virtuaalisessa julkaisemisessa. Virtuaalisen tutkimustoiminnan kannalta niiden relevanttius on siinä, että ne indikoivat uusia muotoja sisällön tuottajien ja kuluttajien välille online-maailmassa. On mahdotonta arvioida mihin tämä kehitys vielä johtaa.

The semantic web
Semanttinen weppi tulee lähimmän viiden vuoden aikana antamaan näyttöjä mahdollisuuksistaan tiedonhaussa. Se tulee luomaan johtaville tutkimuskirjastoille täysin uusia aktiviteetin muotoja esimerkiksi reaaliaikaisessa julkaisemisessa ja tutkimusdatan jakamisessa netissä.

What are the implications for `information experts’? kysyy raportti edellä olevin sitaatein.

Raportin mukaan ainoa tehokas strategia on tiiviimpi integroituminen kirjastosisältöjen ja kaupallisten hakukoneiden kesken. Kirjastojen nettipalvelujen tulee olla näkyvämpiä ja ne tulee avata hakukoneille. Kirjastojen ei kannata kuvitella olevansa se ainoa oikea yhden luukun palvelu. Tulee hyväksyä se tosiasia, että kirjaston tietoaineistoista suurta osaa käytettään hyvin vähän tai ei lainkaan.

Yksinkertaisuutta kirjastopalvelujen tarjontaan. Tutkijoillakin on hyvin rajoittuneet tiedot monista kirjaston tarjoamista palveluista. Kirjastojen kalliit ja arvokkaat tietosisällöt tulee tarjota standardoitujen ja helppokäyttöisten käyttöliittymien kautta tutkijoille. Nykytilanteessa palvelujen käytön monimutkaisuus on valtavaa. Onko kirjastoissa myös omahyväisyyttä?

Raportti viestittää tutkimuskirjastoille, että tulevaisuus on nyt – ei 10 vuoden päässä. Kirjastojen palvelujärjestelmät tulee suunnitella nykyisten virtuaalitutkijoiden todellisen käyttäytymisen ympärille. Kirjastojen rooli e-tieteen markkinoilla marginalisoituu nykyisestä.

Kirjastojen mahdollisuudet ovat oman osaamisensa markkinoinnissa. Niillä on turvallinen ja arvovaltainen rooli informaatiomarkkinoilla. Informaatiolukutaidon valmennuksessa on todellinen tehtäväalue kirjastoille. Kustantajat ja julkaisijat hallitsevat markkinoinnin kirjastoja paremmin. Kirjastojen tuleekin harkita strategista kumppanuutta. Kirjastojen tulee lisätä e-kuluttaja-ystävällisyyttään - vähentää tylsyyttään ja älykkö-rooliaan. E-kirjojen tulo on haaste kirjastoille ja sen kumppanuudelle kustantajien kanssa. E-kirja lisää kirjaston ja sen asiakkaan etäisyyttä, mutta lähentää asiakasta kustantajaan. Kustantajat ovat havainneet, että (kirjastojen) asiakkaiden valmius maksaa e-julkaisuista on kasvanut. Kirjastojen pitää olla entistä enemmän kiinnostuneita asiakkaistaan ja heidän toiveistaan.

Lapin korkeakoulu -konserni

muodostetaan 1.1.2010 alkaen Lapin yliopistosta, Rovaniemen ammattikorkeakoulusta ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta. Konsernin opiskelijamäärä on tällä hetkellä runsaat 10.000 opiskelijaa.

Konsernilla on kirjasto - Lapin korkeakoulukirjasto. Palvelurakenneverkkona säilytettäisiin ainakin nykyinen palveluverkko. Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin kirjasto- ja informaatiopalvelut suunniteltaisiin uuden instituutin muun suunnittelun ohessa. Lapin korkeakoulukirjaston henkilötyövuosien määrä vuoden 2006 luvuilla laskettuna oli 54.4 htv:a. "Lapin korkeakoulujen informaatiopalvelut tuotetaan 1.1.2010 alkaen sopimusperusteisen Lapin korkeakoulukirjasto -yksikön (erillislaitos) toimesta." Mielenkiintoista..."sopimusperusteisen"...

Instituutti on nimitys laitokselle, jossa on mukana myös toinen aste. Siistiä. Toinen instituutti konsernille tulisi (Kemi-)Tornioon (?) - kulttuurialan instituutti.

Rajuin "uudistus" tulee olemaan 10 koulutusohjelman lakkauttaminen lähinnä ammattikorkeakouluista. Päällekkäisyydet koulutuksessa leikataan ja "Lapin yliopisto säilytetään Suomen kartalla lajien välisessä evoluutiossa", rehtori Mauri Ylä-Kotolaa tämän päivän henkilöstöinfosta vapaasti lainaten. Rehtorin mukaan ministeriössäkin visioidaan, että Suomen tulevaisuus olisi 15 yliopistoa, 15 ammattikorkeakoulua ja 5 yhteistä yksikköä. Määrät laskevat näköjään koko ajan.

Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys, kriittisyys ja emansipatorisuus sekä luovuus ja vaikuttavuus - siinä johtavat arvoparit. Pohjoisen puolesta - maailmaa varten.

Viikon päästä uutisoidaan Lapin korkeakouluyhteisön suuntaviivoista

Valmisteluryhmän esitykset ovat tulleet tänään jo korkeakoulujen introihin luettavaksi. Solidaarisuudesta pitää odotella vielä viikko, ennen kuin aletaan repostella niitä. Melko radikaaleilta ne vaikuttavat. Väliviikon uutisiakin on kuitenkin riittänyt.

Netin historia on tällaiselle tavalliselle käyttäjälle ollut lähinnä selainten ja hakukoneiden historiaa. Syksyllä 1994 asensin Netscape-selaimen ensimmäisen kerran. Olihan se kovan tuntuinen juttu epävakaan Mosaicin jälkeen. Googlesta kuultiin vasta myöhään 1990-luvun lopulla. Pitkään rinnalla käytin muita, vanhempia hakukoneita. Googlen koin taas eräänä uutena, väliaikaisena hakukoneena. Mieleen ei edes tullut hankkia aikanaan ison G:n osakkeita. En muista vuotta, jolloin muut hakukoneet tipahtivat työkalupakista ja Google riitti. Kymmenkunta vuotta on pärjätty Googlella ja entisestä kriittisestä hakukonekäyttäjästä on tullut äärimmäisen utelias hakukoneen kehityksen seuraaja.

Lähes samoille päiville sattui kolme tietyllä tavalla toisiaan sivuavaa uutista. Netscape on lopetettu, Wikipedian perustaja on lanseerannut uuden hakukoneen Wikian ja Google on avannut suomalaisen ja ruotsalaisen Book Search-hakupalvelun. Hakukone Wikia on yhteisöllinen, jota on kehittämässä/arvioimassa vapaaehtoisjoukot Googlen Open Directorin tapaan. Kauppalehti kertoi Wikiasta eilen maanantaina näin. Sama media kertoi muuten myös Googlen uutuuksista.

Digitaalisen ja painetun rajalla...

E-kirja kiinnostaa. Parin viime vuoden aikana pro- gradu -tason opinnäytteitä on ilmestynyt useampia.

Joulukuussa 2004 valmistui Raija Perälän työ Käytettävyys digitaalisen kirjaston kulmakivenä. Tarkastelun kohteena netLibraryn käyttö ja käytettävyys. Gradu tehtiin Tampereen yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitokselle.

Jari Paavonheimon gradu Digitaalisen ja painetun rajalla - kirjan olomuotojen tarkastelua tehtiin Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle 2006.

Sirkka-Liisa Korkeilan työ E-kirjat kirjastojen kokoelmissa. Uuden aineistotyypin diffuusio suomalaisissa kirjastoissa on informaatiotutkimuksen piiriin kuuluva gradu Tampereen yliopistosta lokakuulta 2007.

Raija Perälän työ on hyvin kompakti. Teoreettinen viitekehys muodostuu lähinnä nielseniläisistä lähtökohdista. Tutkielma rajoittuessa netLibraryyn, digitaaliseen kirjastoon sekä käytettävyyden vaikutusten arviointiin kyseisen digikirjaston käytössä. Kyselyllä tiedusteltiin lisäksi käyttäjien tyytyväisyyttä digitaaliseen kirjastoon. Tutkimuksessa paljastui 68 vakavaksi luokiteltavaa käytettävyysongelmaa. Kirjastoalan englanninkielinen (am.) terminologia oli tietynlainen kulttuurishokki käyttäjille. NetLibraryn filosofinen lähtökohta, e-kirjan henkilökohtainen lainaaminen, ei mene helposti perille. Digitaalinen kirjasto ja kirjaston kokoelmaluettelo ovat samaa hämärää aluetta opiskelijalle. E-kirjoja täytyy markkinoida, siinä on viestiä kirjastoille. Sähkökirjoja käytetään tiedonhakuun ja selailuun - ei kannesta kanteen -lukemiseen tai edes paperille printtaamiseen. Opiskelijat arvostavat e-kirjapalveluja, tyytyväisyys tulee esiin. E-kirjojen sisällön vaikutusta käyttöön ei tutkielmassa muuten tutkittu. Tutkielma ajoittuu vuoteen 2004, mikä on varhainen vaihe suomalaisessa yliopisto-opiskelussa käyttää e-kirjoja.

Paavonheimon gradun kysymyksenasettelut ovat mielenkiintoiset: Miten kirjan olomuoto on historiallisesti muotoutunut? Miten digitalisoituminen on muovannut ja muovaa kirjaa? Miltä painetun kirjan ja digitaalisen e-kirjan tulevaisuus näyttää tässä ajassa tarkasteltuna? Historiallinen, laaja-alainen tarkastelu istuu aiheeseen hyvin. Teoreettinen viitekehys haastava ja oivallinen. Tarkastelu ei rajoitu kirjapainokulttuurin vaiheiden ja lukemisen historian kuvaamiseen, vaan fokusoituu remediaation, mediaevoluution ja teknologisen determinismin maailmaan. Mainitut ydinkäsitteet kytketään laaja-alaisesti kulttuurin, talouden ja yhteiskunnan kehitykseen. Remediaatiossa uusi medium parantaa vanhaa mediumia ja vanhat mediumit puolestaan voivat muovata uudelleen uusia mediumeja. Mediaevoluutio käy läpi mediumin keksimisen ja sen sosiaalisen institutionalisoitumisen prosessit. Yhteiskunta kelpuuttaa lopulta uuden median luomalla sille uuden poliittisen ja oikeudellisen kehyksen. Mikä on teknologian luonne yhteiskunnan ja kulttuurin muuttajana? Tutkielman tekijä valitsee sosiaalisen konstruktionismin ja pehmeän determinismin yhdistelmän. Todeten kuitenkin myös, että tietyssä kontekstissa tietty medium saattaa muodostua vahvaksi determinantiksi. Paavonheimon delfoi-menetelmään liittyvät tulevaisuusskenaariot ovat suorastaan taidetta, nautittavaa luettavaa: Painetun kirjan skenaario 2015 (s. 78-80) ja E-kirjan skenaario 2015 (s. 81-84).

Korkeila tarkastelee tutkielmassaan e-kirjan käyttöä nyt ja tulevaisuudessa, kirjastojen kokoelmapolitiikkaa erityisesti elektronisen ja painetun aineiston integroinnin näkökulmasta sekä innovaation (e-kirja) diffuusiota. Tutkielman tavoite on kunnianhimoinen kattaen kaikki kirjastosektorit. Kyselyn tulokset eivät olleet kovin kattavia alhaisen vastausporsentin selittyessä erityisesti yleisten kirjaston vähäisillä vastauksilla. Yleisissä kirjastoissa ei juuri ole e-kirjoja tarjolla, kirjastohenkilökunta ja asiakkaiden kiinnostus niihin ei kovin kummoinen ole, mutta ei niitä juuri ole tarjollakaan yleisten kirjastojen tarpeisiin. Koetuista vaikeuksista huolimatta muilla kirjastosektoreilla e-kirjoja on tarjolla, niitä käytetään ja kirjastohenkilökunta suhtautuu e-kirjoihin myönteisesti. Kirjastoissa on vielä kesken e-kirjojen integroiminen kokoelmapolitiikkaan. Yliopistokirjastoista lähes 60 %:lla oli henkilö, jonka työpanoksesta enemmän kuin puolet oli käytettävissä e-aineistojen hankintaan, kuvailuun, käyttöön asettamiseen tai käytönopastukseen. E-kirjojen tulevaisuuteen suhtauduttiin myönteisesti. Tieto e-kirjainnovaatiosta on levinnyt kirjastoihin useita kanavia pitkin.

Graduissa pohditaan e-kirjan käsitettä. E-kirja vai sähkökirja vai verkkokirja vai digikirja - vai elektroninen teksti. E-kirjojen lukulaitteet lukuohjelmistoineen sotkevat vielä tilannetta. Kullakin kirjoittajalla on oma painotuksensa. Käytettävyysarvioihin ei Amazonin Kindle ole tietenkään ehtinyt mukaan, koska lukulaitteesta uutisoitiin näyttävämmin vasta kuluneen vuoden syyskuun alussa. Laitettahan oli kuitenkin kehitetty jo parin vuoden ajan. Syyskuisessa uutisoinnissa tuotiin esiin laitteen verkkoyhteys ja E Ink -näyttöteknologia, joka oli tuttu jo ainakin Sonyn e-kirjalaitteesta. Olisikohan Kindlen tulevista versioista e-kirjan todelliseksi remediaatioksi? Mikäli Kindlen kirjoissa ei todellakaan ole sivunumerointia, niin Kindle on palannut koodeksista kirjakääröksi. Onkohan väitösopinnäytteissä e-kirja muuten saanut kiinnostusta osakseen?

http://www.cs.uta.fi/research/theses/masters/Perala_Raija.pdf
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/viest/pg/paavonheimo/digitaal.pdf
http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu02080.pdf

Oulussa yliopisto ja ammattikorkeakoulu yhdistyvät

Oulu ylitti jälleen eilen valtakunnallisen uutiskynnyksen koulujen yhdistämisuutisellaan. Vai onko se korkeakoulujen rakenteellinen uudistaminen/myllertäminen, mikä mediaa tänään kiinnostaa. Lue lisää.

Pohjois-Suomessa käydään omaa mediamittelyä Oulun yliopiston ja Lapin yliopiston välillä. Koulujen rehtorit valloittavat vuoronperään ja hyvin usein Kalevan alakerran. Kalevan kautta tavoitetaan myös valtakunnallinen näkyvyys.

Mielenkiintoista oli lukea Oulun Triple Helix -raportti sillä silmällä, että mikä Lapista kelpaisi Oululle.

Ensimmäisenä mainitaan yhdessä itään yhteistyö: "Oulun yliopisto on käynnistänyt yhdessä Lapin yliopiston kanssa pohjoisille lähialueille suuntautuvan raja-alueyliopistohankkeen – Finnish Russian Barents Cross Border University, FRB-CBU..."

Toisena kiinnostaa teollinen muotilu: "Yliopisto vahvistaa teollisen muotoilun osaamistaan yhteistyössä Lapin yliopiston kanssa laatimalla vuoden 2008 aikana rakenteellisen yhteistyöhankkeen osana tarkemman suunnitelman Industrial Design Centre – Teollisen muotoilun keskus -konseptin kehittämisestä yhdessä teknillisen tiedekunnan osastojen kanssa. Tavoitteena on muun muassa yhteinen kansainvälinen teollisen muotoilun maisteriohjelma ja kehittämistoiminta yhdessä yritysten kanssa." Hauska havaita, sillä teollisen muotoilun saaminen aikanaan Lappiin oli samalla siemen yliopiston ja sittemmin taiteiden tiedekunnan synnylle Rovaniemelle.

Edellä olevat olivat arvattavissa, mutta että juridiikan osalta Oulu tyytyy mainintaan "Ammattikorkeakoulu käynnistää ylemmänasteisen ammattikorkeakoulutuksen kansainvälisessä yritysjuridiikassa ja johtamisessa, International Master Program in Business Law and Management", hämmästyttää suuresti. Jossain mättää, mutta missä?

Tukipalveluista (ja kirjastopalveluista) Oulussa todetaan moni-ilmeisesti: "Säätiö linjaa hallinnolliset ja toiminnalliset tukipalvelut, joita on mahdollista tuottaa yhteisesti, erikseen tai hankkimalla ulkopuolisilta palveluntarjoajilta."

Odottamaan jäi, että raportissa tietojenkäsittelytieteiden laitokselle ja miksei myös informaatiotutkimuksen laitokselle olisi innovoitu tuottavampi, aktiivisempi osio, kun ne nyt jäivät ilman mitään mainintoja.

Avoimuudesta palkinto Oululle, joka julkistaa rakennemuutossuunnitelmansa internetissä. Lapissa ne kätketään intranettiin. Julkistamalla kultahiput nimikoituisivat ja säilyisivät ehkä paremmin omina. Näkyykö tässä Oulun pitempi historia kumppanuuksissa - ja rakkaus teknologiaan.

Lapin korkeakouluyhteisön strategiaryhmä kokoontuu tammikuun 14. päivä 2008. Kaikki televisioiden ääreen seuraamaan ja jännittämään ylittyykö rima vai ei.

Mikkeli - digitoinnin pääkaupunki

Otsikko on lainaus ylikirjastonhoitaja Kai Ekholmin puheenvuorosta kirjastonjohtajien neuvottelupäiviltä Mikkelistä 24.-25.lokakuuta 2007. Esityskalvot. Päivien pääteema oli/on Kirjasto digitaalisessa maailmassa. Ekholmin puheenvuoro "Onko kansakunnalla sellainen kirjastolaitos, jonka se ansaitsee?" pani monet tosipohdintaan. Uteliaana odotamme myös hänen piakkoin ilmestyvää toista uusisuomikolumniaan.

Ennustamattomuus, epäjatkuvuus on kirjastojen tätä päivää. Kirjastojen merkitys on hukassa - kirjastolaisiltakin. Tuottavuusohjelma ei ryömi, se hyppää. Kirjastojen verkostolla on merkitys, ei enää yksittäisellä kirjastolla. Alberto Manguel ajatuksineen on koskettanut myös Kai Ekholmia. Kirjastoilla on edessään iso imagokampanja, jolla kirjastoille palautetaan se arvo mikä niille kuuluu. Nattens bibliotek pitäisi kuulua jokaisen kirjastolaisen yöpöydälle. Kirjastot ovat ihmiskunnan keino jatkaa älyllistä elämää. Kirjastot keskeinen osa ihmiskunnan säilymishistoriaa. Kirjasto ei saa jäädä analogiseen loukkuun British Libraryn tapaan.

Yhtenäinen/yhteinen kansallinen kirjastojärjestelmä tarvitaan ja sillä on iso hintalappu. Tarkentavaan kysymykseen siitä, mistä edellä mainitussa olisi kysymys, Ekholm vastasi: yhteinen rajapinta asiakkaisiin 10 vuodessa.

Mikkeli - digitoinnin pääkaupunki. Kyllä, Suomessa. Tutustumiskäynti Kansalliskirjaston Mikkelissä sijaitsevaan mikrokuvaus-, konservointi- ja digitointilaitokseen vahvisti tämän näkemyksen.

Yliopistokirjastojen muutostrendit

Kirjastonjohtajilta kysytään: "Mitkä ovat mielestäsi viisi (5) tärkeintä muutostrendiä suomalaisten yliopistokirjastojen toimintaympäristössä?
Aseta muutokset tärkeysjärjestykseen." Kysely on osa laajaa yliopistokirjastojen tutkimustarveselvitystä. OPM:n rahoittamassa selvityksessä ovat mukana maan kaikki informaatiotutkimuksen laitokset. Raportti valmistuisi jo huhtikuun 2008 loppuun mennessä. Yliopistokirjastojen rakenteelliseen kehittämiseen liittyvät tutkimustarpeet huomioidaan. Kartoituksen perusteella laaditaan suunnitelma useita tutkimusprojekteja käsittäväksi kansalliseksi tutkimusohjelmaksi.

Kirjastonjohtajien muutostrendikyselystä ilmenee, että toimintaympäristön muutoksia tarkastellaan megatrendeihin jaoteltuina. Muutoksia megatrendien sisällä tutkimustarveselvityksen tekijät voisivat tarkastella myös "yliopistokirjastojen näkökulmasta sekä priorisoida niiden merkitystä."

Viisi (5) tärkeintä muutostrendiä suomalaisten yliopistokirjastojen toimintaympäristössä tärkeysjärjestyksessä? Pystyäkseni vastaamaan
itseäni tyydyttävästi edelläolevaan, opiskelin tulevaisuudentutkimuksen alkeita Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen seminaariaineistosta.

Megatrendit, trendit ja heikot signaalit ovat lukemani perusteella skenaarioiden rakennuspalikoita. Kaikki edellamainitut ovat edelleen tulevaisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. "Skenaariomenetelmällä luodaan loogisesti etenevä tapahtumasarja, jonka tarkoituksena on näyttää, miten mahdollinen, joko todennäköinen, tavoiteltava tai uhkaava tulevaisuudentila kehittyy askel askeleelta nykytilasta". Skenaarion elementit ovat: yhteisön toimintaympäristön nykytilan kuvaus, tulevaisuuden kuvaukset sekä kuvaus prosessista, joka liittää nämä kaksi toisiinsa.

Megatrendit ovat ilmiöitä, joilla on tunnistettu suunta ja suunta pysyy oletetusti samana tulevaisuudessa: globalisaatio,verkottuminen, kestävä kehitys, työn muutos, väestön vanheneminen, tekninen kehitys. Megatrendissä on mahdollisuus huomata alailmiöitä ja toisaalta megatrendit ovat trendien kimppuja.

Trendi on a) tarkasteltavan ilmiön pitkän ajanjakson kuluessa tapahtuva yleinen muutos b) sellainen piirre nykyhetkessä, joka voi jatkua tulevaisuudessa sellaisella tavalla, että sitä on suhteellisen helppo jäljittää ja ennakoida c) suuntaus, virtaus tai muutoksen kaava d) voivat olla myös megatrendien osia e) esimerkiksi: kasvava uutisten nälkä, tatuointi.

Heikoilla signaaleilla voidaan tavoitella paradigmamuutosten ennakointia? Ne voivat olla "aikaista informaatiota" tai ensioireita. Klassisen Ansoffin
määritelmän mukaan heikot signaalit ovat yrityksen sisäisiä tai ulkoisia varoitusmerkkejä, tapahtumia ja kehityssuuntia, jotka ovat liian heikkoja,
jotta niiden vaikutuksia voitaisiin määrittää.

Trendejä viisi (5) yliopistokirjastojen toimintaympäristössä

Ensimmäisenä (tärkeimpänä?) pyörii mielessä korkeakoulujen rakenteellinen muutoskehitys, joka on piirre nykyhetkessä ja se jatkunee tulevaisuudessa siten, että korkeakoulujen määrän vähenemisen myötä kirjastojenkin määrä todennäköisesti vähenee. Ilmiö on uudehko suomalaisessa korkeakoulu- ja kirjastomaailmassa, joten ilmiön uutuus voi nostaa sen tässä tarkastelussa ansiotta tärkeimmäksi. OECD toi keskustelun esiin vuonna 2006 ja British Councilin (suomalais)raportti keväällä 2007.

Teknisen kehityksen megatrendin osana voidaan ajatella olevan kirjastoaineistojen digitoituminen. Tieteelliset lehdet digitoituivat alle kymmenessä vuodessä. Academic Pressin lehtipaketista kai se kaikki alkoi joskus vuonna 1997. Milloin tieteellisestä monografiasta, kirjastojen toiminnan näkökulmasta, voidaan sanoa sen olevan digitoituneen lehtien tavoin? Englanninkielisen uustuotannon osalta tieteell. monografian digitoitumista on suhteellisen helppo jäljittää ja ennakoida. Kirjastojen omien kokoelmien takautuva digitoiminen näyttää Suomessa olevan täysin ennakoimaton jopa Kansalliskirjaston tuhoutuvien kirjaharvinaisuuksien osalta. Lieneekin kyse osata ennakoida poliittisen vallan kulttuuripoliittista käyttäytymistä, ymmärrystä.

Globalisaation ja verkottumisen osana voitaneen nähdä yliopistokirjastojen keskinäisen kilpailun korostuminen yhteistyön kehittämisen sijaan. Onko yliopistojen välisen kilpailun seurauksena välttämättä niiden kirjastojen keskinäinen kilpailu?

Samaten globalisaation ja verkottumisen osana ja omana trendinä voitaneen pitää kirjastojen kilpailullisen aseman muuttumista IT-markkinoilla. Kirjastojen sisältäkin kyseenalaistetaan entistä useammin asetelma kirjastosta itsestäänselvänä kirjastopalvelujen ylivertaisena tuottajana ja kehittäjänä.

Kirjastotiloja ja kirjastorakennuksia rakennetaan koko ajan. Akateeminen ympäristö muuttuu hitaasti. Muuttuuko yliopisto-opetus juurikaan? Yliopistoillekin rakennetaan koko ajan seiniä. Onko suomalainen akateeminen opetus korkeakouluissa ja yliopistoissa ennakoitavissa tietoverkkopohjaisena. Verkko-opetuksen lisääntyminen ja sen kehittäminen lienee ainakin virtaus ja suuntaus. Rohkeneeko kukaan ennakoida, että ylempi korkeakoulututkinto olisi suoritettavissa Suomessa verkkopohjaisena? Maisteriksi ilman kampusta, ilman fyysistä kampuskirjastoa? Kirjasto ilman seiniä - Suomessa haihtuva trendi kuin painettu tatuointi? Todellisempi trendi: yliopistokirjastot kurssikirjastoiksi? Kirjasto muuttuvana tilana -trendi.

i2010: Tavoitteena Euroopan digitaalinen kirjasto

Parlamenttimme päätöslauselma 27. syyskuuta 2007 aloitteesta "i2010: Tavoitteena Euroopan digitaalinen kirjasto" (2006/2040(INI) on luettavissa esimerkiksi suomeksi tässä osoitteessa

Periaatelinjaukset on lyöty pöytään - ei ole jätetty pöydälle. Kansallisen tason kirjastoyhteistyön ohella periaatelinjaukset sisältävät aloitteita myös alueellisen tason kirjastoyhteistyölle - yli kirjastosektorirajojen. Kiitos Suomen EDC-yhteisölle päätöslauselman nopeasta levittämisestä.

Digitointihan on keskeisenä sisältönä Mikkelin kirjastonjohtajapäivillä 24.-25.10.2007.

Pienet yliopistot - pienet yliopistokirjastot?

Suomalaiset korkeakoulut hakevat ja varmistelevat asemiaan uusilla kumppanuuksilla, liittoutumilla ja alliansseilla. Nykytietoyhteiskunnan tapaan kaikki tapahtuu läpinäkyvästi ja näkyminen tapahtuu heti. OPM:n korkeakoulujen johdon kutsuseminaarien tunnelmista saa rehtoreiden blogeista nopeamman ja ytimekkäämmän kuvan kuin vanhan median uutisoinneista. Ikäänkuin olisi ollut paikalla.

Lapin yliopisto rakentaa uuden rehtorinsa johdolla uutta strategiaa, joka yrittää tähdätä vuoteen 2020. Strategian laadinta tapahtuu myös tilaisuuksissa, jonne vartavasten pyydetään kansalaisia/vaikuttajia mukaan. Viimeisin avoimien ovien päivä oli viikko sitten vanhassa Suomessa, maan teollisuusytimessä eli Kemi-Torniossa.

Kolmikymmenvuotisen sodan lopputuloksena maassa on olemassa Lapin yliopisto, jonka erääksi ominaispiirteeksi mainitaan monitieteisyyden ohella tiede- ja taideyliopiston kombinaatio.

OPM:n kesuluonnos (Koulutus ja tutkimus 2007-2012) lanseeraa muun muassa koepallon, että osa maamme yliopistoista tulisi jatkossa(kin) olemaan kansainvälisen tason tutkimusyliopistoja. Ketkä tuossa joukossa tulisivat olemaan? Kaikki nykyiset kaksikymmentäkö. British Councilin (suomalais)arviossa maassamme olisi tuolloin korkeakouluja kaikkiaan puolet nykyisestä määrästä. Lapin yliopiston peruskysymyksiä ovat mm. kenen kanssa liittoutua. Läänin 2 (!?) omaa ammattikorkeakoulua ovat lähimmät kumppanit. Mikä niiden lisäarvo olisi pohjoisen läänin kv-tutkimusyliopistolle? Riittävätkö "arktisuus" ja "matkailututkimus" tekemään LY:stä kansainvälisen tutkimusyliopiston? Miten käy "vanhoille" tiedekunnille? Entä tutkimuksen "vapaudelle"? Onko olemassa jatkossa omaa sarjaa kansallisille tutkimusyliopistoille. Snellmankaan ei ole enää vastaamassa kysymykseen. Onko Pohjois-Suomen yliopisto (ml Oulun yo)lopullisesti haudattu strateginen liittoumavalinta.

Kemiläinen (korkeakoulutettu) yrittäjävaikuttaja totesi ytimekkäästi, että Lapin yliopiston strategia 2020 on onnistunut, jos Lapin yliopisto on olemassa vuonna 2020. Hän toivoi, että olisi.

Yliopistokirjastojen maailmassa Suomessa haetaan selvästi samaan tapaan asemia ja yhteistyönäkökulman tilalle ja ohi on nousemassa oman yliopiston asemien turvaaminen. Miniyliopistokirjastoilla ei siellä paljon vaikutusvaltaa ole. Suuret yliopistokirjastot pyörittävät keskeisiä konsortioita ja niiden päätöksentekoelimiä. Valmistelevien virkamiesten kuulee jopa sanovan, että "muistattehan pitää pientenkin kirjastojen asema mielessä". Euroopanunionimainen nopea päätöksenteko on tullut mukaan kirjastojenkin toimintaan. Rahoituspäätöksille tuodaan pöydälle vaihtoehtoisia ehdotuksia, jotka runnotaan samassa kokouksessa läpi. Kansalliskirjastolla on oma sisäinen kuristusohjelma meneillään, joka ei voi olla vaikuttamatta konsortioiden ja neuvostojen päätöksiin. Onkohan Euroopan unionillakaan yhtä paljon kirjastoalan organisoitumia kuin on suomalaisessa kirjastokentässä. Osittain samoja ihmisiä istuu seurojen, konsortioiden, neuvostojen jne-elimissä, joita kutakin on 2-4 kappalein eli kullekin kirjastosektorille omansa. Obs! Huomio!

Verkkoyhteiskunnassa voi vaikuttaa ajatuksillaan ja tuntemuksillaan sentään täällä verkossa, kun kaikki on nykyään niin läpinäkyvää ja perinteisissä kokouksissa ei ole kuin yksi ääni kullakin yksilöllä - jos on sitä ääntäkään varsinkaan meillä pienillä.

next-generation library catalogs

Uusin Library Technology Reports, Jul/Aug2007, Vol. 43 Issue 4 keskittyy nettiajan kirjastoluetteloiden kysymyksiin. Sisältöä: Introduction, AquaBrowser, Endeca, Encore, Primo, WorldCat Local, Next-Generation Flavor in Integrated Online Catalogs, Selected Resources.

LTR on lisensoitu Lapin yliopiston kirjastoon ainakin Ebsco-kokoelmaan, joten lehti löytyy ja on saatavilla Nellin kautta.

Palataan.