Onko olemassa täydellistä romaania? Ei ole täydellistä eikä muihin kirjoihin nähden ylivertaista. Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin on minulle kuitenkin kirja, jonka heti haluaisin lukea uudestaan. Kirjassa tapahtuva matkanteko 0-pituuspiiriä pitkin herättää hetkessä kartografian lumon ja Google-karttojen kaipuun. Läppäriä, joka oli varustettu mokkulalla, raahasin koko lukuviikon (varsinaisesti 3 lukupäivää) mukanani etsien kirjan maantieteellisiä paikkoja. Kulttuurihistorialliset viittaukset, joita kirjassa riittää, hallitsin kutakuinkin ilman nettihakuja. Vintiltä löytynyt ikivanha lasten karttapallo oli lopulta paras apuväline lukemisessa. Vanhoja painettuja karttakirjoja tarvittiin myös.
Kirjasta ja kirjailijasta on jo kirjoitettu netissä runsaasti, joten en ala toistamaan ja referoimaan niitä. Kirjailijan hyvä haastattelu esimerkiksi MTV3:n sivuilta:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/arkistot/kulttuuri/2008/10/740131
Romaanin sisällön ja juonen riittävän ylimalkainen selostus samasta lähteestä:
http://www.mtv3.fi/helmi2005/klubi/nova.shtml/739406 Malttamattomille Otavan sivuilta tiivis video:
http://www.otava.fi/kirjat/kotimainen/2008/fi_FI/14_solmua_greenwichiin/
Kun kirjaa oli lukematta 120 sivua eli noin kolmannes, minuun iski pelko ja epäluulo. Kestääkö kirja loppuun asti? Kantaako kartografian lumo lopuille sivuille? Lässähtääkö tekstin lopetus? Kirjan viimeisen virkkeen luettuani herkistyin sekä juonellisen lopun vuoksi että kirjailijan onnistumisen puolesta. Mietiskelin, että tämähän on täydellinen romaani.
Mikäli kartografia, tutkimusmatkailu ja löytöretkeily ei lukijaa lumoa, kirjasta löytyy myös jännitystä, purjehdusta, patikointia, ihmissuhdedraamaa, hitunen jopa seksiä, politiikkaa, luonnonsuojelua (Telluksen suojelua), paljon kulttuurihistoriallisia viittauksia, reportaasin ja tosi-tv:n luonnetta, osaamisen sekä yrittämisen ja huomioimisen korostusta. Ken niin haluaa nähdä, niin kirjahan on täyttä extriimiä. Kirjan "todenperäisyyttä" ei epäile hetkeäkään. Mielikuvituksen mahdollisen osuuden maantieteellisten kuvausten yhteydessä unohtaa ja kirjan ottaa todellakin reportaasina.
Keskusteluista olen jo lukenut toiveen kirjan filmatisoinnista. Niinpä. Toisaalta ekirjana olisi helppo ja halpa toteuttaa maantieteellisten paikkojen kuvallinen esitys. Toisaalta valtameripurjehdusten ja patikointien aikana tapahtuu niin paljon ja niin mielenkiintoista, avoimesti ja salassa, että elokuvallinen esitys olisi perusteltu.
Kirja on hyvin, hyvin kansainvälinen. Käännettynä valmis kirjamyynnin maailman valloitukseen?
Pekka Tarkan päätöstä odoteltaessa ehtinen lukaista vielä Juha Seppälän Paholaisen haarukan. Ennakkoasenteen olen jo itselleni valitettavasti luonut. Finlandia-kisassa ovat vastakkain mm. Jalosen globaalius ja nuorempien kirjailijoiden
"aluepoliittisuus". Viime vuoden palkitsemisessa nähtiin mihin aito aluepolitiikka johtaa. Toisaalta Jalosen nuoruus- ja miesnäkökulmaa vastassa ovat muissa kirjoissa myös vanhuuden ja naiseudun viisaat lähtökohdat. Greenwichissä on edelleen vahvasti mukana sekä mennyt maailma että nykyinen nettimaailma.
Kuka Finlandian tänä vuonna saaneekaan, Kotus-vetoomus kannattaa allekirjoittaa:
http://www.adressit.com/kotus_focis
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment