Onko olemassa täydellistä romaania? Ei ole täydellistä eikä muihin kirjoihin nähden ylivertaista. Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin on minulle kuitenkin kirja, jonka heti haluaisin lukea uudestaan. Kirjassa tapahtuva matkanteko 0-pituuspiiriä pitkin herättää hetkessä kartografian lumon ja Google-karttojen kaipuun. Läppäriä, joka oli varustettu mokkulalla, raahasin koko lukuviikon (varsinaisesti 3 lukupäivää) mukanani etsien kirjan maantieteellisiä paikkoja. Kulttuurihistorialliset viittaukset, joita kirjassa riittää, hallitsin kutakuinkin ilman nettihakuja. Vintiltä löytynyt ikivanha lasten karttapallo oli lopulta paras apuväline lukemisessa. Vanhoja painettuja karttakirjoja tarvittiin myös.
Kirjasta ja kirjailijasta on jo kirjoitettu netissä runsaasti, joten en ala toistamaan ja referoimaan niitä. Kirjailijan hyvä haastattelu esimerkiksi MTV3:n sivuilta:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/arkistot/kulttuuri/2008/10/740131
Romaanin sisällön ja juonen riittävän ylimalkainen selostus samasta lähteestä:
http://www.mtv3.fi/helmi2005/klubi/nova.shtml/739406 Malttamattomille Otavan sivuilta tiivis video:
http://www.otava.fi/kirjat/kotimainen/2008/fi_FI/14_solmua_greenwichiin/
Kun kirjaa oli lukematta 120 sivua eli noin kolmannes, minuun iski pelko ja epäluulo. Kestääkö kirja loppuun asti? Kantaako kartografian lumo lopuille sivuille? Lässähtääkö tekstin lopetus? Kirjan viimeisen virkkeen luettuani herkistyin sekä juonellisen lopun vuoksi että kirjailijan onnistumisen puolesta. Mietiskelin, että tämähän on täydellinen romaani.
Mikäli kartografia, tutkimusmatkailu ja löytöretkeily ei lukijaa lumoa, kirjasta löytyy myös jännitystä, purjehdusta, patikointia, ihmissuhdedraamaa, hitunen jopa seksiä, politiikkaa, luonnonsuojelua (Telluksen suojelua), paljon kulttuurihistoriallisia viittauksia, reportaasin ja tosi-tv:n luonnetta, osaamisen sekä yrittämisen ja huomioimisen korostusta. Ken niin haluaa nähdä, niin kirjahan on täyttä extriimiä. Kirjan "todenperäisyyttä" ei epäile hetkeäkään. Mielikuvituksen mahdollisen osuuden maantieteellisten kuvausten yhteydessä unohtaa ja kirjan ottaa todellakin reportaasina.
Keskusteluista olen jo lukenut toiveen kirjan filmatisoinnista. Niinpä. Toisaalta ekirjana olisi helppo ja halpa toteuttaa maantieteellisten paikkojen kuvallinen esitys. Toisaalta valtameripurjehdusten ja patikointien aikana tapahtuu niin paljon ja niin mielenkiintoista, avoimesti ja salassa, että elokuvallinen esitys olisi perusteltu.
Kirja on hyvin, hyvin kansainvälinen. Käännettynä valmis kirjamyynnin maailman valloitukseen?
Pekka Tarkan päätöstä odoteltaessa ehtinen lukaista vielä Juha Seppälän Paholaisen haarukan. Ennakkoasenteen olen jo itselleni valitettavasti luonut. Finlandia-kisassa ovat vastakkain mm. Jalosen globaalius ja nuorempien kirjailijoiden
"aluepoliittisuus". Viime vuoden palkitsemisessa nähtiin mihin aito aluepolitiikka johtaa. Toisaalta Jalosen nuoruus- ja miesnäkökulmaa vastassa ovat muissa kirjoissa myös vanhuuden ja naiseudun viisaat lähtökohdat. Greenwichissä on edelleen vahvasti mukana sekä mennyt maailma että nykyinen nettimaailma.
Kuka Finlandian tänä vuonna saaneekaan, Kotus-vetoomus kannattaa allekirjoittaa:
http://www.adressit.com/kotus_focis
Saturday, November 29, 2008
Tuesday, November 04, 2008
Metropolitan oopperan arkistot avautuivat
MET on avannut verkkoon ooppera-aarteitaan arkistoistaan. Palvelu on maksullinen, mutta sitä voi testailla 7-päivän ajan maksutta. Testitunnus pitää itse aktiivisesti peruuttaa tai MET laskuttaa jatkossa kuukausikuunteluhinnan eli $14.99/kuukausi. Luvassa on kuukausittain uusia oopperoita arkistoon.
Tällä hetkellä tarjolla on testi- ja maksaville käyttäjille 13 Sirius-satelliitin lähettämää suoraa HD-tason videotaltiointia väliaikahaastatteluineen. Taltioinnit näyttävät olevan aivan samat versiot, joita näemme suorina lähetyksinä nyt myös Suomessa Finnkinon elokuvateattereissa ja Ruotsisssa on nähty jo parisen vuotta. Tarjolla on myös 37 "klassikkovideota" sekä 120 historiallista digitoitua radioitua oopperalähetystä.
Katselen ja kuuntelen esityksiä Firefox-selaimella. Internet Explorer tökkii. Olen iloinen, että edes toisen selaimen saan kohtuudella toimimaan MET:n kanssa. Esitykset vaativat erillisen selaimen katseluun ja kuunteluun. Ohjeet MET:n sivuilla enintään tyydyttävät. Firefox vaatii katseluun uusimman Adobe Flash Playerin. Tuo uusin asentamasi versio voi olla kuitenkin "se" virheellinen versio. Allaolevien ohjeiden perusteella onnistuin toisella kerralla ensin purkamaan vääristyneen version, asentamaan uudesta uusimman ja lopulta testaamaan ehdotetulla testisivulla, että kaikki korjuastoimeni olivat onnistuneet. METin esitysten ilmestyminen ruutuun ja korviin on lopullinen testi, että kaikki on onnistunut.
http://news.cnet.com/seven-steps-to-update-the-adobe-flash-player-on-windows/#comments
Katselen ja kuuntelen esityksiä tarjousläppärillä. Sillä 399 euron Acerilla. Internetyhteyteni on vaatimaton DNA:n mokkulamodeemi, jonka vastaanottonopeus on myyjän mukaan 1 MB eli yksi megatavu. Nettimittari osoittaa kuitenkin sen, että hyvä kun päästään neljännekseen luvatusta nopeudesta. MET esittää tekniset vaatimukset koneellesi yläkanttiin. Palvelu toimii siis paljon vähemmilläkin "tehoilla". MET vastailee innokkaasti kyselyihisi. Edellämainittua Firefox + Flash Player -ongelmasta heillä ei ollut tietoakaan.
Huvittelin ja vertailin Puccinin Manon Lescautin kahta eri versiota palvelussa: Karita Mattilan äskeistä elokuvateatteri-esitystä 16.2.2008 HD-tasoisena (Haaparannalla) ja nettipalvelun kautta METin radiolähetystä 10.12.1949, jossa ovat mukana mm. Dorothy Kirsten ja Jussi Björling. Kuvaa tai kuvitusta ei radionauhoitteessa ole mukana. Eikä tarvita. Digitoitu suora radiolähetys on täyttä tavaraa. Omilla hifilaitteillani nykyiset CD- ja DVD-tallenteetkin taitavat jäädä toiseksi.
Metropolitan ooppera on toimillaan todellinen uranuurtaja. Suomen Kansallisooopperan äskettäiset torioopperat (tarkoitan esityspaikkoja) ovat kauhistus. Lähetykset suoria oopperamme lavalta maaseudun toreille. Pienille valkokankaille heitetty kuvanlaatu hyvin rosoinen. Kaiutinlaitteita käsittelevät arvaukseni mukaan nuoret rokkikaverit, joille tärkein tavoite on saavuttaa mahdollisimman korkeat desibelitasot. Arvatakin voi miltä tuo katujen ja kivitalojen lomissa pomppoileva ääni kuulostaa kuulijalle.
Miten sitten kirjastot tulevat mukaan kehitykseen? Kirjan kaikki formaatit (ainakin painettu, äänikirja ja verkkokirja) pitäisi pian saada kohtuuhintaiseen jakeluun kaikilla kanavilla. Missä piileksivät "taiteilijat" eli tekijät. Tietokirjailijan haastattelut ja jututtelut pitäisi liittää ekirja-versioiden lisäarvoksi. Kuvitusta, videoita, ääntä, kartoja jne. mukaan ekirjoihin. Amazonin uusi Kindle pitäisi saada kansainvälisemmälle verkkojakelutekniikalle ja pian, pian myös eurooppalaiseen käyttöön. Värit tarvitaan Kindleenkin. Voisivatko Google- ja Amazon-yhtiö löytää toisensa kirjabisneksessä. Toisiko se jotain yhtä mainittavaa kuin Sirius ja MET tuottavat musiikin ja viihteen puolella?
Musiikin ja videon puolella kehitys on paljon vauhdikkaampaan ja edistyksellisempää, uuttaetsivämpää kuin kirjapuolella. Onko taustalla sukupuoli- ja sukupolvikysymys? Musiikkia kuuntelevat ja kuluttavat kaikki - nuoretkin valmiita maksamaan uusista palveluista? (Kauno)kirjoja lukevat vain vanhemmat naiset ja me muutamat ukot ja harvat nuoret kundit? Tietokirjoja luetaan luku sieltä, sitaatti täältä ja sitten se pannaan oman tuotteen täytteeksi nykyajan tuottavuuspaineiden edessä? Millainen tietokirja luetaan kannesta kanteen?
Emme elä vain musiikista. Tarvitsemme kirjan edelleen - monissa, vaihtelevissa formaateissa. Painettunakin. Jatkan kuitenkin MET:n palvelun maksullisena kuukausitilaajana ainakin jonkin aikaa. Lukemistakin..
Tällä hetkellä tarjolla on testi- ja maksaville käyttäjille 13 Sirius-satelliitin lähettämää suoraa HD-tason videotaltiointia väliaikahaastatteluineen. Taltioinnit näyttävät olevan aivan samat versiot, joita näemme suorina lähetyksinä nyt myös Suomessa Finnkinon elokuvateattereissa ja Ruotsisssa on nähty jo parisen vuotta. Tarjolla on myös 37 "klassikkovideota" sekä 120 historiallista digitoitua radioitua oopperalähetystä.
Katselen ja kuuntelen esityksiä Firefox-selaimella. Internet Explorer tökkii. Olen iloinen, että edes toisen selaimen saan kohtuudella toimimaan MET:n kanssa. Esitykset vaativat erillisen selaimen katseluun ja kuunteluun. Ohjeet MET:n sivuilla enintään tyydyttävät. Firefox vaatii katseluun uusimman Adobe Flash Playerin. Tuo uusin asentamasi versio voi olla kuitenkin "se" virheellinen versio. Allaolevien ohjeiden perusteella onnistuin toisella kerralla ensin purkamaan vääristyneen version, asentamaan uudesta uusimman ja lopulta testaamaan ehdotetulla testisivulla, että kaikki korjuastoimeni olivat onnistuneet. METin esitysten ilmestyminen ruutuun ja korviin on lopullinen testi, että kaikki on onnistunut.
http://news.cnet.com/seven-steps-to-update-the-adobe-flash-player-on-windows/#comments
Katselen ja kuuntelen esityksiä tarjousläppärillä. Sillä 399 euron Acerilla. Internetyhteyteni on vaatimaton DNA:n mokkulamodeemi, jonka vastaanottonopeus on myyjän mukaan 1 MB eli yksi megatavu. Nettimittari osoittaa kuitenkin sen, että hyvä kun päästään neljännekseen luvatusta nopeudesta. MET esittää tekniset vaatimukset koneellesi yläkanttiin. Palvelu toimii siis paljon vähemmilläkin "tehoilla". MET vastailee innokkaasti kyselyihisi. Edellämainittua Firefox + Flash Player -ongelmasta heillä ei ollut tietoakaan.
Huvittelin ja vertailin Puccinin Manon Lescautin kahta eri versiota palvelussa: Karita Mattilan äskeistä elokuvateatteri-esitystä 16.2.2008 HD-tasoisena (Haaparannalla) ja nettipalvelun kautta METin radiolähetystä 10.12.1949, jossa ovat mukana mm. Dorothy Kirsten ja Jussi Björling. Kuvaa tai kuvitusta ei radionauhoitteessa ole mukana. Eikä tarvita. Digitoitu suora radiolähetys on täyttä tavaraa. Omilla hifilaitteillani nykyiset CD- ja DVD-tallenteetkin taitavat jäädä toiseksi.
Metropolitan ooppera on toimillaan todellinen uranuurtaja. Suomen Kansallisooopperan äskettäiset torioopperat (tarkoitan esityspaikkoja) ovat kauhistus. Lähetykset suoria oopperamme lavalta maaseudun toreille. Pienille valkokankaille heitetty kuvanlaatu hyvin rosoinen. Kaiutinlaitteita käsittelevät arvaukseni mukaan nuoret rokkikaverit, joille tärkein tavoite on saavuttaa mahdollisimman korkeat desibelitasot. Arvatakin voi miltä tuo katujen ja kivitalojen lomissa pomppoileva ääni kuulostaa kuulijalle.
Miten sitten kirjastot tulevat mukaan kehitykseen? Kirjan kaikki formaatit (ainakin painettu, äänikirja ja verkkokirja) pitäisi pian saada kohtuuhintaiseen jakeluun kaikilla kanavilla. Missä piileksivät "taiteilijat" eli tekijät. Tietokirjailijan haastattelut ja jututtelut pitäisi liittää ekirja-versioiden lisäarvoksi. Kuvitusta, videoita, ääntä, kartoja jne. mukaan ekirjoihin. Amazonin uusi Kindle pitäisi saada kansainvälisemmälle verkkojakelutekniikalle ja pian, pian myös eurooppalaiseen käyttöön. Värit tarvitaan Kindleenkin. Voisivatko Google- ja Amazon-yhtiö löytää toisensa kirjabisneksessä. Toisiko se jotain yhtä mainittavaa kuin Sirius ja MET tuottavat musiikin ja viihteen puolella?
Musiikin ja videon puolella kehitys on paljon vauhdikkaampaan ja edistyksellisempää, uuttaetsivämpää kuin kirjapuolella. Onko taustalla sukupuoli- ja sukupolvikysymys? Musiikkia kuuntelevat ja kuluttavat kaikki - nuoretkin valmiita maksamaan uusista palveluista? (Kauno)kirjoja lukevat vain vanhemmat naiset ja me muutamat ukot ja harvat nuoret kundit? Tietokirjoja luetaan luku sieltä, sitaatti täältä ja sitten se pannaan oman tuotteen täytteeksi nykyajan tuottavuuspaineiden edessä? Millainen tietokirja luetaan kannesta kanteen?
Emme elä vain musiikista. Tarvitsemme kirjan edelleen - monissa, vaihtelevissa formaateissa. Painettunakin. Jatkan kuitenkin MET:n palvelun maksullisena kuukausitilaajana ainakin jonkin aikaa. Lukemistakin..
Subscribe to:
Posts (Atom)
