Pohjoisen yliopistoista puhutaan ja kirjoitetaan

”Jos Oulun yliopistosta syntyy provinssissa sijaitsevan maakuntayliopiston mielikuva, jo se on vahingollista. Oulun pitää vastakin olla nimenomaan korkeatasoinen tiedeyliopisto.” Kaleva kirjoitti edelläolevin sanoin viime perjantain pääkirjoituksessaan, joka oli otsikoitu raflaavasti Oulun yliopiston asema uhkaa horjua.

Lauri Lajusen seuraavan päivän eli lauantain alakerran otsikko (Iso koko ei takaa tieteen tasoa) ei viittaa siihen, että Oulun yliopisto olisi pieni kooltaan. Hän viittaa Pisa-tutkimuksiin ja jopa Shanghain listaan ja kuinka pieni Suomi on niissä pärjännyt. Oulun tuore arviointi tiedeyliopistona antoi niin hyvät tulokset, että Lajunenkin pitää itsestään selvänä, että Oulu on riittävän kokoinen. Ja yliopistoksihan 15.000 opiskelijan laitos on todellakin iso. Alakerran otsikko viittaa myös suomalaisen yliopistolaitoksen opettaja- kautta opiskelijamääräsuhteeseen, minkä suhteen merkittävä parantaminen toisi parannusta myös tutkimuksen ja opetuksen laatuun. Valtionhallinnon tuottavuusohjelmat ovat kuitenkin myrkkyä tähän tautiin.

Kyösti Oikarinen, tunnetaan myös nopeasti kunnallispolitiikassa edenneenä, sohaisee saman lehden ja saman päivän pikku-uutisessa arkaa kohtaa – Oulun ja Lapin yliopiston yhdistämistä. Aiheen huusi aikanaan hiljaiseksi Lapin edellinen rehtori Esko Riepula. Aina voi kysyä onko Oikarinen jo aloittanut myös rehtorinvaalikampanjansa? Onko kysymys haudattu taktisista syistä pohjoisessa tähän saakka.

Lapissa ei ole oltu juuri huolissaan maakuntakorkeakoulun mielikuvasta. Tiedeyliopistona Rovaniemen yliopistoa on lanseerattu viime aikoina kahden pilarin tutkimusyliopistona - arktisuuden ja matkailun. Kolmenkymmenen vuoden aikana Lappiin on kehittynyt kuitenkin vahva oikeustieteellinen tiedekunta, ajallisesti yhtä vanha on kasvatustieteellinen tiedekunta, yliopistossa on myös yhteiskuntatieteitä sekä sisällöllisesti laaja-alainen mutta iältään nuori taiteiden tiedekunta. Lapin korkeakoulukonserni käsitteenä kattaa myös alueen kaksi ammattikorkeakoulua, joiden mukanaolo konsernissa ei kuitenkaan tuo mitään lisäarvoa tiedeyliopiston kuvaan.

Lyhyen pitkän marssin seuraava etappi lienee maaliskuun 7., jolloin opetusministeriö puhuttaa jälleen yliopistoväkeä.

Semanttinen web kansalliseksi voimavaraksi

FinnONTO-hanke on ollut Eero Hyvösen tutkimusryhmän Semantic Computing Research Group (SeCo), http://www.seco.tkk.fi/ keskeisiä mittavia viime vuosien ponnistuksia. Tammikuun lopulla järjestetty hankkeen tulosten esittelyseminaari on jo mennyt, mutta tilaisuuden esittelymateriaali ei hetikään vanhene.

Tutkimusryhmän mottona on: “Making computers and the web more intelligent and interoperable!”

Ryhmän semanttisen webin sovelluksista ja demoista osa lienee jo tuttuja: CultureSampo, MuseumFinland, Opas, Opintie, Orava, Promoottori, HealthFinland,Temp-O-Map, GeoSearch. Näistä Opas liittyy kirjastomaailmaan ja tunnetaan paremmin Kysy kirjastonhoitajalta –palveluna.

FinnONTO hankkeen toi esille myös Tietolinja-lehti numerossaan 1/2007, jolloin lehden saatesanoissa Laila Heineman totesi: ”Yleisen suomalaisen ontologian, eli YSOn, ensimmäinen versio on saatu nyt julkaistua yli kolmen vuoden rankan työn jälkeen. Sitä kehittänyt FinnONTO-projekti palkittiin TEKESin FENIX-ohjelman loppuseminaarissa parhaana projektina kategoriassa "tietämyksen hallinta". Tästä työstä kirjoittavat ontologiaa ja ONKI-palvelinta kehittäneet SeCo-tutkimusryhmän jäsenet." Saatesanat viittasivat allaolevaan artikkeliin lehdessä:

Yleinen suomalainen ontologia YSO - kohti suomalaista semanttista webiä
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20071264
Eero Hyvönen, Katri Seppälä, Kim Viljanen ja Matias Frosterus

Graduja, ja väitöksiäkin, on alkanut parin viime vuoden aikana tulla lähinnä Helsingin ja Jyväskylän yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksilta:
* Käyttäjäkeskeinen moninäkymähaku semanttisessa portaalissa, Osma Suominen, HY, 2008
* Semanttinen tiedonhaku, Jussi Heinonen, HY, 2007
* Tekstidokumenttien automaattinen ontologiaperustainen annotointi, Olli Alm, HY, 2007
* Semanttinen web ja sukututkimus, Myllynen, Jenni, JY, 2007

Tietoviikko selosti aihetta pitkässä, mielenkiintoisessa jutussaan Semanttinen web on jo täällä [Jouni Junkkaala 19.2.2008, 17:58]

Lapin Kansa julkaisi myös aiheesta artikkelimme alakerrassaan tammikuun lopulla.

Lapin yliopiston tuleva asema

Uutisen kärki: "Lapin yliopisto itsenäinen". "Lapin yliopisto ei ole uhattuna". Kuka, mikä on/on ollut uhkaamassa? Oulun yliopisto? Opetusministeriön uhka poistaa koko yksikkö yliopistojen kartalta? Merkitseekö itsenäinen myös yksinäistä? Onko yksinäisyys uhka tai riski? Onko Lapin yliopiston koko nykyisellään riittävän suuri?

Opetusministeriö valmistelee korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosiksi 2008–2011. Ministeriön perjantainen (15.2.) tiedote kertoo, että korkeakouluja ja yksiköitä on vuonna 2012 nykyistä vähemmän, ne ovat taloudellisesti vahvempia ja että yksiköt tulevat olemaan nykyistä suurempia.

Yliopistoja tulisi olemaan enintään 15 ja ammattikorkeakouluja 18. Tämän verkon sisällä yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla olisi 4-5 strategista liittoumaa.

Suuntaviivat esitellään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rehtoreille 7.3.2008.

Miettimään jää mikä rooli Lapin korkeakoulu -konsernilla tulee loppujen lopuksi olemaan? Onko yliopistostatuksen menettäminen ollut uhan alla? Olisiko Lapin korkeakoulu -konsernin sisällä perinteistä, suomalaista yliopistoa. Onko opetusministeriölle kylliksi se, että taideyliopistojen määrää vähennetään yksiköitä yhdistämällä? Viiteentoista ei päästä pelkästään taideyliopistoja karsimalla. Mitä muuta?

Lapin korkeakoulukirjasto -yksikkö on pitänyt sisällään linjauksen yliopiston kirjastojen (2 erillistä hallinnollista yksikköä) ja läänin kahden ammattikorkeakoulukirjaston yhteistyön tiivistämisestä hallinnollisestikin. Kuuluisiko yksikkö jatkossa yliopistokirjastojen sektorille vai amk-kirjastojen sektorille vai peräti erikoiskirjastojen sektorille?

Karita Mattila Haaparannalla

Suomalaiset kansoittivat Haaparannan Folkets Husin digibion tänään lauantaina 16. helmikuuta, kun Metropolitan lähetti suorana HDTV-lähetyksenä Puccinin Manon Lescautin.

Karita Mattilan suoritus oli häikäisevä unohtamatta Marcello Giordania tenoripääosassa. Renee Fleming ihasteli väliaikahaastattelussaan myös Mattilan näyttelijäntaitoja ja sai näytön Karitan fyysisistäkin kyvyistä tähden laskeutuessa spagaattiin.

Kolme teknistä, lyhyehköä häikkää häiritsi esitystä. Uuttahan ja uniikkiahan ne eivät ole. Siitä huolimatta toimintaa kehitetään ja Kungliga Operankin esityksiä tulee HD-jakeluun Ruotsissa. Lue lisää osoitteesta www.fhp.nu/falstaff

Historialliselta tuntuu edelleenkin istua katsomassa suoraa lähetystä maailman metropoleista, tällä kertaa New Yorkin Metropolitanista, täällä maailman reunalla Haaparannalla, napapiirin tuntumassa.

Oulun kaupungin kulttuurivaikuttajia istui katsomossa olihan Kaleva kuukautta aiemmin tehnyt kokosivun jutun Haaparannan digibiosta.

Rovaniemen perinteinen media ei ole reagoinut vielä mitenkään Haaparannan ja Ruotsin saamiin suoriin HD-lähetyksiin. Mikä elämys olisikaan katsoa suoraa Metropolitan oopperan lähetystä maailman turistien joukossa Arktisen keskuksen suuressa auditoriossa!

Vesa Sirenin arvosteluja lukee entistä tarkemmin nähtyään itsekin, jos ei saman, niin kuitenkin Karita Mattilan live-esityksen Metropolitanista.

Että mitenkä MET-ooppera liittyy kirjastoelämään? No, Metropolitanin seinän takana on New Yorkin yleisen kirjaston taidekirjasto. Kuvassa vasemmalla oleva korkea seinä on Metropolitanin puolta. Erittäin vahva liittymäkohta kirjastomaailmaan.

Google Book Search: The Good, the Bad, & the Ugly

Hyvä, paha ja vielä ruma. Sanat ovat Campus technology -lehden pitkästä Google-artikkelista.
Dian Schaffhauser, "Google Book Search: The Good, the Bad, & the Ugly," Campus Technology, 1/1/2008, http://www.campustechnology.com/article.aspx?aid=57064
Lehti on saatavissa Free E- Journals –palvelusta.

Artikkeli keskittyy massadigitoinnin tilanteeseen Kalifornian yliopistossa (UC). Sen valtava kirjastolaitos on sijoittunut 10 kampukselle käsittäen yli 100 erillistä kirjastoa, kokoelmaluettelon (Melvyl) koon ollessa noin 34 miljoonaa nidettä. Yliopisto on Googlen ohella samanaikaisesti mukana vastaavissa Microsoftin ja Internet Archiven hankkeissa. Sopimus Googlen kanssa solmittiin heinäkuussa 2006. Sopimus sisältää 2.5 miljoonan kirjan digitoinnin kuudessa vuodessa eli noin 420.000 kirjaa vuodessa. Kirjastolaitos on sitoutunut toimittamaan yhtiölle 3.000 kirjaa päivässä. Selektiivisyyteen skannaukseen kirjoja valittaessa ei juuri pystytä. Hylly hyllyltä kirjat pakataan päivittäin Googlelle toimitettavaksi. Public domain –kirjoja ei ennätetä erikseen poimimaan, ei myöskään arvioimaan asiakkaiden mahdollisia tarpeita. Kirjat menevät vielä lainausprosessin läpi, vaikka Googlella ei UC:n kirjastokorttia olekaan. Kirjaston väki ei tiedä eikä suostu kertomaan sitä, minne skannattavat kirjat lainaustiskin jälkeen joutuvat.

Google-hanke ei ole ensimmäinen digitointiin liittyvä toimi UC:ssa, toteaa Robin Chandler. Hän on toiminut 7 vuoden ajan UC:n digitaalisen kirjaston (California Digital Library, CDL) johtajana. Calisphere on yliopiston palvelu sen omista ja alueen museoiden kokoelmista digitoituihin aineistoihin: valokuviin, dokumentteihin, sanomalehtiin, sarjakuva-aineistoihin, taidemaalauksiin, mainoksiin jne. Digitaalisen kirjaston ytimen Kaliforniassa muodostaa the Online Archive of California(OAC), joka sisältää erillisen haettavan tietokannan primaariaineistoihin ja niiden digitaalisiin kopioihin. Tietokanta sisältää mm. kirjeitä, päiväkirjoja, juridisia dokumentteja, digitoituja äänitteitä ja historiallisia artefakteja sekä paljon muuta. Chandler myöntää artikkelissa viitatussa podcast-haastattelussa, ettei UC:ssa ole vielä tehty päätöksiä miten Googlen ja Microsoftin digitoimia kirjoja yliopistossa hyödynnettäisiin. Lupa niiden kampuskäyttöön on olemassa.

Arvata saattaa mitä tutkijat miettivät ollessaan/joutuessaan mukaan yliopiston omiin sekä sittemmin Microsoftin, Internet Archiven ja lopulta Googlen digitointihankkeisiin.

Artikkeliin on haastateltu useiden IT-alan yritysten edustajia, koska Google ja Microsoft ovat hyvin vaiteliaita teknisistä yksityiskohdista. Massiivisten datamäärien tallennusta ja niistä tapahtuvaa nopeaa tiedonhakua on analysoinut alan erikoisfirma, digitointiin liittyvistä tekstintunnistuksen (OCR) ongelmista puhuu samaten alan yritys, kuten myös valtavia määriä sisältävien kuvatiedostojen kompressoinnista ja kuvatiedostoihin liittyvistä metadatan lisäämisen ja tiedonhaun ongelmista. Kirtas Technologies toimittaa omien sanojensa mukaan maailman nopeinta digitointiin liittyvää järjestelmää The APT BookScan 2400 Gold. Tuote maksaa 100.000 – 175.000$ (70.000 – 120.000 €) kameroineen. Laitteiston kapasiteetti on skannata tunnissa noin 8 keskimäärin 300-sivuista kirjaa. Yhtiön edustaja kertoo tietävänsä miten Googlella skannauksessa ja digitoinnissa toimitaan, mutta ei voi kertoa siitä tarkemmin. Hän kuitenkin paljastaa, ettei hakukoneyhtiössä ole luotu nopeampaa järjestelmää.

Internet Archive –hankkeen kokemuksista UC:stä kerrotaan, että vuoden skannausten määrä oli vain noin 33.000 nidettä. Google ja Microsoft eivät ole luovuttaneet kyseisiä lukuja. Skannaukseen valituista kirjoista noin kolmannes oli lisäksi jouduttu “hylkäämään” paperin haurauden tai teksti- ja muiden sivujen epäsopivan koon vuoksi. Epäillä voikin voiko Googlen onnistumisprosentti olla kovin erilainen.

Kirstasin edustaja korostaa skannauksen ja digitoinnin käsitteellisiä eroja. Digitointi on keskeistä, ei skannaus. Skannauksen jälkeen kirjaa joutuu digitointiprosessiin, joka käsittää monia vaiheita: kirjan värisivujen konvertoinnin musta-valkosivuiksi, sivupohjien siistimisen, kirjasinkokojen konvertoinnin, kirjan koon muuntamisen painatustarpeisiin, digitoidun sisällön muuttamisen toisiin tiedostomuotoihin (online lukemiseen, PDF-katseluun).

Viiden vuoden päästä (Google) Book Search näyttänee aivan toisenlaiselta. Nyt on tavoitteena hallita suunnattomia volyymeja eli kirjamääriä ja datamääriä. Juridiset kysymykset on silloin jo ratkottu ja tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset hoidettu, standardeista päätetty ja teknologiat laajemmin käytössä.

Suomeen 4-5 huippuyliopistoa

Korkeakoulupolitiikkaan erikoistunut toimittaja Marjukka Liiten referoi Helsingin Sanomissa 1.2.2008 Sitran Antti Hautamäkeä mm. näin:

"Suomeen tulisi perustaa 4-5 tutkimuksen huippuyliopistoa, ehdottaa johtaja Antti Hautamäki Sitrasta.

Hautamäki on palannut kahden vuoden tutkimusvapaaltaan Yhdysvalloista, jossa hän tutustui muun muassa ympäristöteknologiaan ja huippuyliopistojen syntyyn."

Bloginpitäjä: Ja mitkähän nuo 4-5 huippuyliopistoa olisivat. Helsinkiin täytyy mahtua kaksi huippua - Helsingin yliopisto ja tuleva innovaatioyliopisto. Keskisessä Suomessa on niin totista yritystä tamperelaisten ja jyväskyläläisten kesken, että ihme olisi ellei kolmen yliopistotasoisen yksikön voimin syntyisi huippua. Entä minne ne pari jäljellä olevaa huippua? Itä-Suomen yliopisto Kuopion ja Joensuun kesken tuntuu kookkaalta koalitiolta, mutta riittääkö se Turun seudun korkeakoulujen pyrkimyksille ja akateemisille perinteille. Epäilyttää. Mitä jää Oululle käteen? Lapin yliopiston kanssa se kattaisi puolet Suomesta, mutta riittääkö liittoutuminen paikallisten ammattikorkeakoulujen kanssa pistesijoille pääsemiseen?

"Sitra julkisti torstaina kirjan Kestävä innovointi - innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä, jonka Hautamäki laati toimiessaan vierailevana tutkijana Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä."

Bloginpitäjä: Suomessa on selvästi jo olemassa Berkeley-mafia, joka sikäläisin opein toteuttaa korkeakoulupolitiikkaa Suomessa :-) Hautamäen lisäksi porukkaan kuulunevat Pekka Himanen ja Jukka Kemppinen.

"Hautamäen mukaan lisärahoitusta ei enää kannattaisi panna teknologiaan vaan yliopistojen kehittämiseen...Kalifornian mallin mukaan Suomessa voisi Hautamäen mielestä olla eri roolin omaavia yliopistoja. Muutama keskittyisi laaja-alaisesti tieteeseen ja muutama erikoistuisi opetukseen tai toimisi kampuksena. Loput olisivat lähinnä ammattikorkeakouluja. "

Bloginpitäjä: Viisaan tuntuinen, riskitön pitkän tähtäimen strategia. "Maakunnallisten" korkeakoulujen asemaa jää miettimään. Puolenkymmenen kansainvälisen tutkimusyliopiston rinnalla voinee elää muutama maakunnallinen tutkimuskorkeakoulukin profiloituneena hyvin tarkoin rajatuille tutkimusalueille. Vertaa Lapin yliopiston suunnitelmat Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutista. Maakuntakorkeakoulu-käsite on jo käytössä. Käsite voi osoittautua paljon ennakoivammaksi, kuin mitä milloinkaan oli tarkoitettu.

Tämän jutun kuva johtaja Antti Hautamäestä on lainattu
Sitran sivuilta.