Pienet yliopistot - pienet yliopistokirjastot?

Suomalaiset korkeakoulut hakevat ja varmistelevat asemiaan uusilla kumppanuuksilla, liittoutumilla ja alliansseilla. Nykytietoyhteiskunnan tapaan kaikki tapahtuu läpinäkyvästi ja näkyminen tapahtuu heti. OPM:n korkeakoulujen johdon kutsuseminaarien tunnelmista saa rehtoreiden blogeista nopeamman ja ytimekkäämmän kuvan kuin vanhan median uutisoinneista. Ikäänkuin olisi ollut paikalla.

Lapin yliopisto rakentaa uuden rehtorinsa johdolla uutta strategiaa, joka yrittää tähdätä vuoteen 2020. Strategian laadinta tapahtuu myös tilaisuuksissa, jonne vartavasten pyydetään kansalaisia/vaikuttajia mukaan. Viimeisin avoimien ovien päivä oli viikko sitten vanhassa Suomessa, maan teollisuusytimessä eli Kemi-Torniossa.

Kolmikymmenvuotisen sodan lopputuloksena maassa on olemassa Lapin yliopisto, jonka erääksi ominaispiirteeksi mainitaan monitieteisyyden ohella tiede- ja taideyliopiston kombinaatio.

OPM:n kesuluonnos (Koulutus ja tutkimus 2007-2012) lanseeraa muun muassa koepallon, että osa maamme yliopistoista tulisi jatkossa(kin) olemaan kansainvälisen tason tutkimusyliopistoja. Ketkä tuossa joukossa tulisivat olemaan? Kaikki nykyiset kaksikymmentäkö. British Councilin (suomalais)arviossa maassamme olisi tuolloin korkeakouluja kaikkiaan puolet nykyisestä määrästä. Lapin yliopiston peruskysymyksiä ovat mm. kenen kanssa liittoutua. Läänin 2 (!?) omaa ammattikorkeakoulua ovat lähimmät kumppanit. Mikä niiden lisäarvo olisi pohjoisen läänin kv-tutkimusyliopistolle? Riittävätkö "arktisuus" ja "matkailututkimus" tekemään LY:stä kansainvälisen tutkimusyliopiston? Miten käy "vanhoille" tiedekunnille? Entä tutkimuksen "vapaudelle"? Onko olemassa jatkossa omaa sarjaa kansallisille tutkimusyliopistoille. Snellmankaan ei ole enää vastaamassa kysymykseen. Onko Pohjois-Suomen yliopisto (ml Oulun yo)lopullisesti haudattu strateginen liittoumavalinta.

Kemiläinen (korkeakoulutettu) yrittäjävaikuttaja totesi ytimekkäästi, että Lapin yliopiston strategia 2020 on onnistunut, jos Lapin yliopisto on olemassa vuonna 2020. Hän toivoi, että olisi.

Yliopistokirjastojen maailmassa Suomessa haetaan selvästi samaan tapaan asemia ja yhteistyönäkökulman tilalle ja ohi on nousemassa oman yliopiston asemien turvaaminen. Miniyliopistokirjastoilla ei siellä paljon vaikutusvaltaa ole. Suuret yliopistokirjastot pyörittävät keskeisiä konsortioita ja niiden päätöksentekoelimiä. Valmistelevien virkamiesten kuulee jopa sanovan, että "muistattehan pitää pientenkin kirjastojen asema mielessä". Euroopanunionimainen nopea päätöksenteko on tullut mukaan kirjastojenkin toimintaan. Rahoituspäätöksille tuodaan pöydälle vaihtoehtoisia ehdotuksia, jotka runnotaan samassa kokouksessa läpi. Kansalliskirjastolla on oma sisäinen kuristusohjelma meneillään, joka ei voi olla vaikuttamatta konsortioiden ja neuvostojen päätöksiin. Onkohan Euroopan unionillakaan yhtä paljon kirjastoalan organisoitumia kuin on suomalaisessa kirjastokentässä. Osittain samoja ihmisiä istuu seurojen, konsortioiden, neuvostojen jne-elimissä, joita kutakin on 2-4 kappalein eli kullekin kirjastosektorille omansa. Obs! Huomio!

Verkkoyhteiskunnassa voi vaikuttaa ajatuksillaan ja tuntemuksillaan sentään täällä verkossa, kun kaikki on nykyään niin läpinäkyvää ja perinteisissä kokouksissa ei ole kuin yksi ääni kullakin yksilöllä - jos on sitä ääntäkään varsinkaan meillä pienillä.