Kaikki saimme ylläolevan tavoitteen kaulaamme.
Perjantai-iltana satoi vielä vettä. Ajatus kävi mielessä, että onko tässä enää mitään...Kun aamu valkeni, säätiedotusten mukaisena, hivenen pakkaisena ja auringon pilkistäessä, mieli oli myönteisiä odotuksia täynnä. Huomaa,lähtöpaikan mittari näyttää nollaa. Toinen kuva on käsittelemätön ja paljastaa vielä aamun tietyn harmauden
Ensimmäinen juottopaikka. Kuusi kilsaa takana, 14 edessä. Kaikki edelleen hyvin.
Kaikki eivät luota pitovoidepalveluun, vaan tarkistavat omin avuin pitoa ja nauttivat vain pitopalvelusta.
Puolessa välissä matkaa. Me 20 km:n hiihtäjät tulemme kuin sivukadulta pitkän matkan hiihtäjien baanalle. Sormimerkit eivät ole kaksinkertaisia kansainvälisiä, vaan vihjaavat tuleviin tavoitteisiimme 70 kilometrin lenkistä - ettei vain sittenkin 7? Huomaa vakuutusyhtiöläisten yhtenäinen asu, vaikkakin vain liivi. Hyvin erottuvat - iltahämärässäkin.
Puolimatkan krouvissa eli Väiskin laavulla. Matka alkaa jo hivenen tuntua. Mukava oli istahtaa Lapin Kansan valkeille. Paistoimme lehden tarjoamat räiskäleet ja makkarat. Vierähti siinä ainakin puoli tuntia. Tämä tiedoksi niille, jotka tsekkaavat lehdestä hiihtoaikojamme.
Virkansa ja tiedekuntansa puolesta Karin täytyy onnistua aina värivalinnoissa - nytkin se onnistui.
Me teimme sen. Eikä se oikeastaan tunnu missään. Minähän sanoin...Paula pyyhälsi poikansa kanssa ohitsemme vielä hiihtostadionilla, vaikka olivat hiihtäneet kaksinkertaisen matkan. Se Väiskin laavulla rupattelu.
Kuinka suuren onnistumisen ja ilon tunteen se antaakaan.
Kirjastolaiset menestyivät talven lumilla mainiosti ollen Lumella liikkuen -kampanjassa toisena. Katso tuloksia.
No comments:
Post a Comment