Metropolitan oopperaa Haaparannalla

Vierailin Ruotsin Haaparannassa lauantaina 24.3., jolloin Metropolitan lähetti perinteisen, suoran radiolähetyksen päivänäytöksestään myös HDTV-lähetyksenä. Tänä keväänä on nähty jo neljä oopperaa parissa sadassa HDTV-elokuvateatterissa lähinnä Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Norjassa ja Ruotsissa on digiteattereita myös pohjoisessa - Haaparanta meitä lähinnä

"The greatest Rossini tenor of our time, Juan Diego Flórez, sings the role of Count Almaviva in The Met’s first new Barbiere in 25 years. Joyce DiDonato share the role of Rosina, Peter Mattei is Figaro, Samuel Ramey is Don Basilio and John Del Carlo sings the role of the hapless Dr. Bartolo." Ohjauksesta vastaa teatteriohjaajanakin maineikas Bartlett Sher.

Kuudentoista euron (150 Sek) hintaiset liput varattiin netin kautta etukäteen. Folkets Husin tiloissa oleva teatteri oli yli puolillaan. Kjell Kauman mukaan noin 150 kuulijaa/katsojaa 250 paikan salissa. Aiemmilla lähetyskerroilla ääni- ja kuvayhteys on ollut kuulemma täydellinen. Nyt ääni katkeili useamman kerran. Kaksi-kolme pahempaa noin kymmenen sekunnin katkosta. Äänen laatu on tietenkin kovahko. Vastikää Metropolitanin salissa istuneena voi todeta, että ääni on aivan toisenlainen paikan päällä kuin Sirius-satelliitin kautta digitaalisena kuultuna.

On vaikuttavaa kokoontua saliin (kukin omaansa) yhtä aikaa Metropolitanin yleisön kanssa. Kuvaa lähetetään salista ja sen yleisöstä muutamia minuutteja ennen oopperan alkua. Kameroita on useita, joten katsoja on kärpäsenä kaikkialla, orkesterimontussakin. DVD-esityskään ei tavoita lähellekään niitä näkökulmia, mitä lavan edestä, lavalta ja lavan takaa Metin HDTV-esityksissä nähdään. Ja kaikki suorana. Tauon aikana kuultiin keskusteluja mm. teknisestä toteutuksesta, lyhyt Mattein haastattelu sekä käväistiin pukuhuoneessa.

Me olimme kuitenkin Haaparannalla. Meidän aploodit eivät kanna New Yorkiin. Ei siis kannattanut juuri aplodeerata. Nehän on tarkoitettu esiintyjille ja osallisille. Puolenkymmentä esitystä on vielä tulossa. Koko syys(2007)- ja kevätkausiko (2008)?. Hieno kokemus tämäkin. En tiedä mitä tekemistä suorana lähetyksenä nähdyllä HDTV-oopperalla on kirjastoelämän kanssa - vielä.

Kirjastovierailulla Tampereella

Onnittelut Tampereen yliopiston kirjastolle Linnasta ja sen suojiin rakennetuista kauniista ja tukevista tiloista ja palveluista. Pääsisääntulon aulaan sijoittuu yliopistokustannus ja sen houkutteleva Taju-tiedekirjakauppa. Kirjaston antikvariaattikaan, Tiededivari, ei ole kaukana sisääntuloaulasta.



Palautusautomaatista asiakas ei näe kuin opasteet ja pienen luukun, jonne kirja sujahtaa. Kirjastolaisille näytettiin myös tuotantotiloja.


Suurella kirjastolla on myös suuri palautuslaatikko pääoven vieressä.


Kirjasto viestii myös itse siitä, että nyt olemme maamme johtavassa viestintäalan yliopistossa. Kolmannen kerroksen opastustaulu esimerkkinä rakennuksen pohjakarttojen ja -piirrosten hyödyntämisestä. Televisiomonitori palvelee ainakin oppimiskeskuksessa. Stillkuva ei kerro videokuvan tavoin LED-tekstinauhoina pyörivistä kirjaston tiedotteista katonrajassa.



Kirjasto tuo itse esille myös medianäkyvyytensä. Kirjastolaiset ja asiakkaat voivat syystä olla ylpeitä uudesta kirjastostaan.


Kirjaston rakennushankkeita ja peruspalveluita ja -aineistoja esitellään myös posterein.


Kirjaston tilojen yleisilmeenä on esteettömyys,valoisuus, läpinäkyvyys ja avaruus.


Oppimiskeskus panee jo arkkitehtoonisena tilana aivosolut liikkeelle. Opetus- ja ryhmätyötilat kuuluvat tietysti tälle alueelle. Perinteinen käsikirjastokokoelma on muutaman askeleen päässä työasemista. Tilaa löytynee myös omille päätelaitteille. Tietopalvelun tietoavaruus on omassa sfäärissään akvaariossaan. Asiakkaiden ei tarvitse kysellä onko informaatikko paikalla. Läpinäkyvyyttä tuo myös kaikkialle ulottuva ja näkyvä selkokielinen opastus. "Kuluvan vuoden lehdet" - voiko sen selkeämmin sanoa.



Koneissa löytyy. Vuorolappujärjestelmä on toimitettu naapuripitäjästä. Postikoneista postituksen väki oli selvästi otettu ja ansaitun ylpeä. Kalliiksi laitteita kehuivat.



Kaukopalvelun toimistossa skanneri oli tammikuussa käynyt tiuhemmin kuin helmikuussa.


Kirjasto tarjoaa päätteen, e-aineistot ja verkkopalvelut myös "kadun miehelle" eli asiakkaille, joilla ei ole yliopiston tunnuksia. Vanhojen opinnäytteiden paperikortisto on siististi esillä. Opastus mikrokorteilla oleviin opinnäytteisiin on selkeää. Vieressä olevaan mikrokorttien ja -filmien lukuhuoneeseen opastetaan näyttävästi. Itsepalvelulainaus tapahtuu mukavasti Voyagerin mukana tulevin ohjelmin ilman kalliita automaatteja?



Kirjaston atk-luokassa on tietotuutorille ergonomiset työskentelytilat sekä opiskelijoille keskittymistä helpottavat päätetilat.


Kurkkasimme lopuksi myös virkailijoiden huoneisiin. Näissä tiloissa työ taatusti tuottaa laatua. Jarmo oli löytänyt kirjaston hyllystä jo virkailijan "laatukäsikirjan".

Kiitokset tamperelaisille miellyttävistä kokoustiloista ja juohevista kirjaston esittelyistä.

Future of Bibliographic Control

Most Casual Observer: Future of Bibliographic Control
Googlen ja Kongressin kirjaston isännöimä luetteloinnin tulevaisuutta käsittelevä keskustelutilaisuus. Most casual observer -blogin raportoimana.

Napapiirin hiihto 2007

Kirjastolaisia osallistui vuoden Napapiirin hiihtoon tällä kertaa kymmenkunta. Pari porukastamme hiihti pitempiä matkoja, 60 ja 40 km. Suurin osa tyytyi 20 kilometriin perinteisellä. Ensi vuosi on jo mielessä. Harjoittelumme tähtää jo tänä keväänä vuoden päähän. Aineistoa tähän kirjoitukseen kartan ja ohjeiden osalta on lainattu Napapiirin hiihdon viralliselta sivulta.


Kaikki saimme ylläolevan tavoitteen kaulaamme.

Perjantai-iltana satoi vielä vettä. Ajatus kävi mielessä, että onko tässä enää mitään...Kun aamu valkeni, säätiedotusten mukaisena, hivenen pakkaisena ja auringon pilkistäessä, mieli oli myönteisiä odotuksia täynnä. Huomaa,lähtöpaikan mittari näyttää nollaa. Toinen kuva on käsittelemätön ja paljastaa vielä aamun tietyn harmauden

Ensimmäinen juottopaikka. Kuusi kilsaa takana, 14 edessä. Kaikki edelleen hyvin.

Kaikki eivät luota pitovoidepalveluun, vaan tarkistavat omin avuin pitoa ja nauttivat vain pitopalvelusta.

Puolessa välissä matkaa. Me 20 km:n hiihtäjät tulemme kuin sivukadulta pitkän matkan hiihtäjien baanalle. Sormimerkit eivät ole kaksinkertaisia kansainvälisiä, vaan vihjaavat tuleviin tavoitteisiimme 70 kilometrin lenkistä - ettei vain sittenkin 7? Huomaa vakuutusyhtiöläisten yhtenäinen asu, vaikkakin vain liivi. Hyvin erottuvat - iltahämärässäkin.

Puolimatkan krouvissa eli Väiskin laavulla. Matka alkaa jo hivenen tuntua. Mukava oli istahtaa Lapin Kansan valkeille. Paistoimme lehden tarjoamat räiskäleet ja makkarat. Vierähti siinä ainakin puoli tuntia. Tämä tiedoksi niille, jotka tsekkaavat lehdestä hiihtoaikojamme.

Virkansa ja tiedekuntansa puolesta Karin täytyy onnistua aina värivalinnoissa - nytkin se onnistui.

Me teimme sen. Eikä se oikeastaan tunnu missään. Minähän sanoin...Paula pyyhälsi poikansa kanssa ohitsemme vielä hiihtostadionilla, vaikka olivat hiihtäneet kaksinkertaisen matkan. Se Väiskin laavulla rupattelu.


Kuinka suuren onnistumisen ja ilon tunteen se antaakaan.
Kirjastolaiset menestyivät talven lumilla mainiosti ollen Lumella liikkuen -kampanjassa toisena. Katso tuloksia.