Digitaalisen ja painetun rajalla...

E-kirja kiinnostaa. Parin viime vuoden aikana pro- gradu -tason opinnäytteitä on ilmestynyt useampia.

Joulukuussa 2004 valmistui Raija Perälän työ Käytettävyys digitaalisen kirjaston kulmakivenä. Tarkastelun kohteena netLibraryn käyttö ja käytettävyys. Gradu tehtiin Tampereen yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitokselle.

Jari Paavonheimon gradu Digitaalisen ja painetun rajalla - kirjan olomuotojen tarkastelua tehtiin Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle 2006.

Sirkka-Liisa Korkeilan työ E-kirjat kirjastojen kokoelmissa. Uuden aineistotyypin diffuusio suomalaisissa kirjastoissa on informaatiotutkimuksen piiriin kuuluva gradu Tampereen yliopistosta lokakuulta 2007.

Raija Perälän työ on hyvin kompakti. Teoreettinen viitekehys muodostuu lähinnä nielseniläisistä lähtökohdista. Tutkielma rajoittuessa netLibraryyn, digitaaliseen kirjastoon sekä käytettävyyden vaikutusten arviointiin kyseisen digikirjaston käytössä. Kyselyllä tiedusteltiin lisäksi käyttäjien tyytyväisyyttä digitaaliseen kirjastoon. Tutkimuksessa paljastui 68 vakavaksi luokiteltavaa käytettävyysongelmaa. Kirjastoalan englanninkielinen (am.) terminologia oli tietynlainen kulttuurishokki käyttäjille. NetLibraryn filosofinen lähtökohta, e-kirjan henkilökohtainen lainaaminen, ei mene helposti perille. Digitaalinen kirjasto ja kirjaston kokoelmaluettelo ovat samaa hämärää aluetta opiskelijalle. E-kirjoja täytyy markkinoida, siinä on viestiä kirjastoille. Sähkökirjoja käytetään tiedonhakuun ja selailuun - ei kannesta kanteen -lukemiseen tai edes paperille printtaamiseen. Opiskelijat arvostavat e-kirjapalveluja, tyytyväisyys tulee esiin. E-kirjojen sisällön vaikutusta käyttöön ei tutkielmassa muuten tutkittu. Tutkielma ajoittuu vuoteen 2004, mikä on varhainen vaihe suomalaisessa yliopisto-opiskelussa käyttää e-kirjoja.

Paavonheimon gradun kysymyksenasettelut ovat mielenkiintoiset: Miten kirjan olomuoto on historiallisesti muotoutunut? Miten digitalisoituminen on muovannut ja muovaa kirjaa? Miltä painetun kirjan ja digitaalisen e-kirjan tulevaisuus näyttää tässä ajassa tarkasteltuna? Historiallinen, laaja-alainen tarkastelu istuu aiheeseen hyvin. Teoreettinen viitekehys haastava ja oivallinen. Tarkastelu ei rajoitu kirjapainokulttuurin vaiheiden ja lukemisen historian kuvaamiseen, vaan fokusoituu remediaation, mediaevoluution ja teknologisen determinismin maailmaan. Mainitut ydinkäsitteet kytketään laaja-alaisesti kulttuurin, talouden ja yhteiskunnan kehitykseen. Remediaatiossa uusi medium parantaa vanhaa mediumia ja vanhat mediumit puolestaan voivat muovata uudelleen uusia mediumeja. Mediaevoluutio käy läpi mediumin keksimisen ja sen sosiaalisen institutionalisoitumisen prosessit. Yhteiskunta kelpuuttaa lopulta uuden median luomalla sille uuden poliittisen ja oikeudellisen kehyksen. Mikä on teknologian luonne yhteiskunnan ja kulttuurin muuttajana? Tutkielman tekijä valitsee sosiaalisen konstruktionismin ja pehmeän determinismin yhdistelmän. Todeten kuitenkin myös, että tietyssä kontekstissa tietty medium saattaa muodostua vahvaksi determinantiksi. Paavonheimon delfoi-menetelmään liittyvät tulevaisuusskenaariot ovat suorastaan taidetta, nautittavaa luettavaa: Painetun kirjan skenaario 2015 (s. 78-80) ja E-kirjan skenaario 2015 (s. 81-84).

Korkeila tarkastelee tutkielmassaan e-kirjan käyttöä nyt ja tulevaisuudessa, kirjastojen kokoelmapolitiikkaa erityisesti elektronisen ja painetun aineiston integroinnin näkökulmasta sekä innovaation (e-kirja) diffuusiota. Tutkielman tavoite on kunnianhimoinen kattaen kaikki kirjastosektorit. Kyselyn tulokset eivät olleet kovin kattavia alhaisen vastausporsentin selittyessä erityisesti yleisten kirjaston vähäisillä vastauksilla. Yleisissä kirjastoissa ei juuri ole e-kirjoja tarjolla, kirjastohenkilökunta ja asiakkaiden kiinnostus niihin ei kovin kummoinen ole, mutta ei niitä juuri ole tarjollakaan yleisten kirjastojen tarpeisiin. Koetuista vaikeuksista huolimatta muilla kirjastosektoreilla e-kirjoja on tarjolla, niitä käytetään ja kirjastohenkilökunta suhtautuu e-kirjoihin myönteisesti. Kirjastoissa on vielä kesken e-kirjojen integroiminen kokoelmapolitiikkaan. Yliopistokirjastoista lähes 60 %:lla oli henkilö, jonka työpanoksesta enemmän kuin puolet oli käytettävissä e-aineistojen hankintaan, kuvailuun, käyttöön asettamiseen tai käytönopastukseen. E-kirjojen tulevaisuuteen suhtauduttiin myönteisesti. Tieto e-kirjainnovaatiosta on levinnyt kirjastoihin useita kanavia pitkin.

Graduissa pohditaan e-kirjan käsitettä. E-kirja vai sähkökirja vai verkkokirja vai digikirja - vai elektroninen teksti. E-kirjojen lukulaitteet lukuohjelmistoineen sotkevat vielä tilannetta. Kullakin kirjoittajalla on oma painotuksensa. Käytettävyysarvioihin ei Amazonin Kindle ole tietenkään ehtinyt mukaan, koska lukulaitteesta uutisoitiin näyttävämmin vasta kuluneen vuoden syyskuun alussa. Laitettahan oli kuitenkin kehitetty jo parin vuoden ajan. Syyskuisessa uutisoinnissa tuotiin esiin laitteen verkkoyhteys ja E Ink -näyttöteknologia, joka oli tuttu jo ainakin Sonyn e-kirjalaitteesta. Olisikohan Kindlen tulevista versioista e-kirjan todelliseksi remediaatioksi? Mikäli Kindlen kirjoissa ei todellakaan ole sivunumerointia, niin Kindle on palannut koodeksista kirjakääröksi. Onkohan väitösopinnäytteissä e-kirja muuten saanut kiinnostusta osakseen?

http://www.cs.uta.fi/research/theses/masters/Perala_Raija.pdf
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/viest/pg/paavonheimo/digitaal.pdf
http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu02080.pdf

Oulussa yliopisto ja ammattikorkeakoulu yhdistyvät

Oulu ylitti jälleen eilen valtakunnallisen uutiskynnyksen koulujen yhdistämisuutisellaan. Vai onko se korkeakoulujen rakenteellinen uudistaminen/myllertäminen, mikä mediaa tänään kiinnostaa. Lue lisää.

Pohjois-Suomessa käydään omaa mediamittelyä Oulun yliopiston ja Lapin yliopiston välillä. Koulujen rehtorit valloittavat vuoronperään ja hyvin usein Kalevan alakerran. Kalevan kautta tavoitetaan myös valtakunnallinen näkyvyys.

Mielenkiintoista oli lukea Oulun Triple Helix -raportti sillä silmällä, että mikä Lapista kelpaisi Oululle.

Ensimmäisenä mainitaan yhdessä itään yhteistyö: "Oulun yliopisto on käynnistänyt yhdessä Lapin yliopiston kanssa pohjoisille lähialueille suuntautuvan raja-alueyliopistohankkeen – Finnish Russian Barents Cross Border University, FRB-CBU..."

Toisena kiinnostaa teollinen muotilu: "Yliopisto vahvistaa teollisen muotoilun osaamistaan yhteistyössä Lapin yliopiston kanssa laatimalla vuoden 2008 aikana rakenteellisen yhteistyöhankkeen osana tarkemman suunnitelman Industrial Design Centre – Teollisen muotoilun keskus -konseptin kehittämisestä yhdessä teknillisen tiedekunnan osastojen kanssa. Tavoitteena on muun muassa yhteinen kansainvälinen teollisen muotoilun maisteriohjelma ja kehittämistoiminta yhdessä yritysten kanssa." Hauska havaita, sillä teollisen muotoilun saaminen aikanaan Lappiin oli samalla siemen yliopiston ja sittemmin taiteiden tiedekunnan synnylle Rovaniemelle.

Edellä olevat olivat arvattavissa, mutta että juridiikan osalta Oulu tyytyy mainintaan "Ammattikorkeakoulu käynnistää ylemmänasteisen ammattikorkeakoulutuksen kansainvälisessä yritysjuridiikassa ja johtamisessa, International Master Program in Business Law and Management", hämmästyttää suuresti. Jossain mättää, mutta missä?

Tukipalveluista (ja kirjastopalveluista) Oulussa todetaan moni-ilmeisesti: "Säätiö linjaa hallinnolliset ja toiminnalliset tukipalvelut, joita on mahdollista tuottaa yhteisesti, erikseen tai hankkimalla ulkopuolisilta palveluntarjoajilta."

Odottamaan jäi, että raportissa tietojenkäsittelytieteiden laitokselle ja miksei myös informaatiotutkimuksen laitokselle olisi innovoitu tuottavampi, aktiivisempi osio, kun ne nyt jäivät ilman mitään mainintoja.

Avoimuudesta palkinto Oululle, joka julkistaa rakennemuutossuunnitelmansa internetissä. Lapissa ne kätketään intranettiin. Julkistamalla kultahiput nimikoituisivat ja säilyisivät ehkä paremmin omina. Näkyykö tässä Oulun pitempi historia kumppanuuksissa - ja rakkaus teknologiaan.

Lapin korkeakouluyhteisön strategiaryhmä kokoontuu tammikuun 14. päivä 2008. Kaikki televisioiden ääreen seuraamaan ja jännittämään ylittyykö rima vai ei.

HDTV, MET, Gounod, Romeo ja Julia, Anna Netrebko

Metropolitanin suorissa HDTV-lähetyksissä oli eilen vuorossa Charles Gounodin Romeo ja Julia. Onhan Metin suorissa radioinneissakin oma viehätyksensä, mutta suoralla HDTV-lähetyksellä - katsottuna esim. Ruotsin Haaparannan Folkets Husin digibiossa - on oma lumonsa. Lähetys takkuili vain kolme kertaa (a` 1-3 sekuntia). Kamerat pyörivät ennen lähetystä ja tauon aikana myös kulisseissa. Itse Renée Fleming
jututti tauolla päätähtiä ja orkesteria tällä kertaa johtanutta Plácido Domingoa. Kevään 2008 ohjelmistoa.

Oopperan aikana pohdiskelin useamman kerran videon (liikkuvan kuvan) hyödyntämistä yliopistomaailmassa. Muistelin 1990-luvun vaihdetta. Kemi-Torniossa rakensimme suurissa rakennemuutosprojekteissa teknologiakyliä ja muita kehittämishankkeita. Alueen ammattikorkeakoulukokeilulle oli saatu lupa tai sitä oltiin hakemassa. Kauppaoppilaitoksista ja tekuista me siihen aikaan puhuimme. Ei ammattikorkeakoulu käsitteenä vielä istunut suuhumme. Pidimme jotain strategiapalaveria, jossa oli mukana myös Tampereen yliopiston signaalinkäsittelyn tutkijoita sekä silloisen valtion telen asiantuntijoita. Esitimme pitkän tähtäyksen toiveena saada alueelle tekniset mahdollisuudet siirtää reaaliaikaista liikkuvaa kuvaa kampusten välillä yhden kaupungin sisällä. Emme itse asiassa osanneet puhua kampuksista, vaan kaupunginosista. Asiantuntijat eivät tyrmänneet ajatusta, mutta antoivat ymmärtää tavoitteen asettuvan monien, monien vuosien päähän tulevaisuuteen.

Liikkuva kuva ja (huonolaatuinen) video ovat olleet jo pitkään arkipäivää - teknologisena mahdollisuutena. Missä viipyvät käytännöt videoida, tallentaa ja jaella systemaattisesti yliopistojen luentoja, kokouksia, vierailevien luennoitsijoiden esityksiä? Hyvin harvoin video on päällä Kansalliskirjaston tai muiden pääkaupunkiseudun keskeisten toimijoiden tilaisuuksissa. Kuinka moni puoli päivää kestävä tilaisuus missataan maakunnissa maantieteellisten etäisyyksien vuoksi. "Radiointikin" aluksi riittäisi.

Yliopistojen professorikunnassa tapahtuu koko ajan massivista sukupolven vaihdosta. Legendaariset proffat jättävät virkansa ja uudet aloittavat pitkän virkauransa. Minne on tallennettu vanhojen proffien luento- ja esitelmävideointeja? Lokakuussa tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio ja oikeusinformatiikan suomalainen uranuurtaja professori Ahti Saarenpää pitivät Rovaniemellä opetusopin malliluennoksi käyvän dialogin luentosalin edessä tietosuojalainsäädännön ympäriltä. Mikä arkiston aarre sekin videoituna olisi.

Pohjoissuomalaisia on muuten hemmoteltu marras-joulukuussa maailman johtavilla sopraanoilla. Oulussa marraskuun 9. Barbara Hendricks, joulukuussa Rovaniemellä Soile Isokoski ja eilen Haaparannalla Anna Netrebko, jonka ääni kauneudessaan on ehkä kaikkein hivelevin maailmassa tällä hetkellä.