Haukiputaalaisen Simpsonien suvun noin 150 vuotta vanha raamattu oli kohteeni. Kirjan kaikki sivut olivat tallella, mitä nyt 15 ensimmäistä sivua irrallaan.
Haaste oli melkoinen. Räjähtänyt raamattu. Puukantinen, mikä on yllättävää 1800-luvun kirjalle. Liekö alkuperäiset vai merimiesperheen tarkoituksiin kovemmiksi vaihdetut? Kansien lukituslaitteen korjauksesta luovuin suosiolla heti alkuvaiheessa. Metallityöt myöhemmin.
Kirjan selän korjausnahka valittiin huolella. Valmiiksi ohennettu naudannahka helpotti työskentelyä, kun vaativa nahan käsin tapahtuva ohentaminen jäi tällä kertaa työvaiheena pois. Nahan väri valittiin tarkoituksella selvästi alkuperäisestä poikkeava. Tavoitteena oli korjata kirja uudeksi raamatuksi. Kirjan alusta irti olleet sivut ommeltiin takaisin kirjan selkään kiinni. Vanhat sidokset olivat onneksi säilyneet valtaosin ehjinä ja selkä vahvana. Lopputulos ei ollut hassumpi. Eihän?
Harviaisen Jussin opastus oli aivan oleellista työn onnistumiselle. Sepolle kiitoksia monista hyvistä kokeneemman kollegan vinkeistä. Espoolaisia oli kurssilla enemmänkin:http://kotisivut.fonet.fi/~espoonkirjansitojat/
Ilkan ja Ullan bibliofiilisten harvinaisuuksien extempore pienoisnäyttely juhlisti kurssia.
Kirjansidonnasta paljon lisää The Bonefolder
